keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Puun taivutusta, osa 3 - Vanerin taivutusta

Olin tehnyt aineopintojen aikana useita erilaisia taivutuskokeiluja. Nyt minulla oli kuitenkin sellainen idea, josta olin erityisen innostunut. Lisäksi taivutuksen onnistuessa säästäisin aikaa, sillä saisin yhdistettyä kaksi työtä. Tarkoitukseni oli taivuttaa vanerista "pehmusteet" kitaratelineeseeni. Rakenne tulisi olemaan sellainen, että taivuttaisin kaksi vanerisuikaletta kitaratelineen metallinen päälle, ja liimaisin ne kiinni toisiinsa.

Lähdin työstämään sopivia vanerisuikaleita. Otin 11 mm paksua koivuvaneria, josta sahasin pyörösahalla kaksi 50 mm levyistä suikaletta. Vanereita ei tietenkään voisi liimata suoraan metallin päälle, joten metallitangolle täytyi jyrsiä ura. Niinpä asetin alajyrsimeen 12 mm halkaisijaltaan olevan kourujyrsinterän. Säädin terän niin, että urasta tulisi 6 mm syvä ja se kulkisi keskeltä vaneria. Jyrsin molempiin kappaleisiin urat. Kun kappaleet laittoi vastakkain, näytti siltä, että vaneriin olisi porattu pitkä 12 mm:n reikä läpi asti.




Mietin aluksi vanerin taivuttamista suoraan raudan ympärillä, mutta se ei olisi onnistunut mitenkään. Niinpä päätin työstää taivutusta varten muotin paksusta lankusta. Höyläsin ja särmäsin lankun, jonka jälkeen piirsin sopivan kaaren kitaratelineen alaosan avulla. Tämän jälkeen sahasin lankun kahteen osaan viivaa pitkin vannesahalla. Tämän jälkeen laitoin vanerinpalat höyrytystankkiin. En vielä tässä vaiheessa tehnyt paloja kuin toista kaarta varten, sillä päätin ensin kokeilla yhdellä, kuinka taivutus onnistuisi. Toisaalta puristinten ja muottien asettelu kahteen kohtaan yhtä aikaa olisi varmasti ollut liian vaikeaa.





Tavallisten puristimien sijaan päätinkin käyttää hydraulisia kiskopuristia. Asettelin puristimet sopivalle etäisyydelle toisistaan, jonka jälkeen laitoin höyrytetyt vanerit muottien väliin ja puristin ne yhteen. Laitoin vielä pari lisäpuristinta, jotta puristuksesta tulisi mahdollisimman tasainen. Taivutus onnistui hyvin, ja kun puut olivat kuivaneet parin päivän ajan, päätin liimata ne kasaan. Kokeilin aluksi ilman liimaa puristaa esitaivutettuja vanerin suikaleita taivutetun metallitangon ympärille. Vanerit eivät kuitenkaan kunnolla puristuneet yhteen koko matkalta. Niinpä päätin kokeilla kiskopuristimia. Huomasin, että jos muotista sahaisi reunoista pienet palat pois, vanerit voisi liimata tangon ympärille kiskopurisimessa. Kävin sahaamassa pienet palat pois, levitin liiman vanerille ja puristin ne yhteen. Nyt puristus oli kunnollinen.






Annoin liiman kuivua ja kuivumisen jälkeen totesin liimasauman hyväksi. Niinpä jatkoin työskentelyä ja työstin myös telineen takaosaan vanerin kappaleet samalla tavalla. Laitoin kappaleet höyrystymään ja ryhdyin muokkaamaan edellistä muottia. Ennen liimausta muottia piti nimittäin sahata lisää reunoista, jottei se olisi ottanut kiinni kitaratelineen sivureunoihin. Koska takaosa oli lyhempi, jouduin jättämään yhden kiskopuristimen pois. Laitoin kuitenkin keskiosaan pari puristinta tukemaan liimausta.








Kun molemmat vanerit oli liimattu, viimeistelin vielä taivuttetujen osien päädyt sahaamalla ne saman mittaisiksi. Lisäksi pyöristin ja hioin vielä lisää vaneria. Käytin tässä kavahöylää hiomapapereita. Lopuksi käsittelin kitaratelineen puuosat Tru-Oililla. Vaneri jäi käsittelyn jälkeen hieman laikukkaaksi, joten päätin kokeilla vielä Tru-Oilin päälle vernissaa. Tämä ei toiminut vaan, se jätti pintaan vähän epätasaisuuksia. En kuitenkaan enää tässä aikataulussa ryhtynyt hiomaan vanereita uusiksi, etenkään kun ne eivät olleet varsinaisesti pilalla.

Kun kokeilin kitaraa telineeseen, se vaikutti istuvan siihen melko hyvin. Koska alasosa ei ole kovinkaan kitkapintaista materiaalia, kitaran muoto ja paino vaikuttavat eniten siihen, kuinka hyvin kitara pysyy paikoillaan. Kevyt ja kapea kitara pysyy todennäköisesti huonommin paikoillaan. Tämän olisi ehkä voinut ratkaista tekemällä jokaiselle kitaralla pienet urat vanereihin. Olin tyytyväinen tähän, sillä olin säästänyt aikaa ja toisaalta olin suunnitellut jotain uutta ja omaperäistä. Malli sinänsä oli tuttu jo useammalta valmistajalta, mutta onnistuin mielestäni hyvin materiaalivalinnoissa ja siinä, että teline voi olla itsetehty mutta silti tyylitelty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti