Viimeinen viikko pajalla ennen näyttelyä, ja tehtävää on vielä vaikka kuinka. Vaikka olen suurin piirtein asunut pajalla kaiken sen ajan, minkä olen pystynyt, olen silti niiden viimeisten joukossa, jotka vielä pajalla ahertavat. Tämä viikko on sellainen, että pystyn täysin keskittymään pajatyöskentelyyn, joten olen varautunut siihen, että hommia paiskitaan aamusta iltaan.
Tämän viimeisen viikon alussa minulla oli tekemättä muovityö, kaksi kivityötä, ja lovileikkaustyö. Lisäksi taivutustyö oli kesken ja sähkötyö oli todella pahasti kesken. Olin edellisenä viikonloppuna kotona käydessä löytänyt jonkun hyllyn perältä lampun kannan, jonka varjostin oli joskus rikkoutunut. Kuin kohtalon oikusta onnistuin viikonloppuna muuttolaatikoita purkaessa tiputtamaan plafondivalaisimen lasisen varjostimen lattialle. Muutamien kirosanojen jälkeen laskin yksi plus yksi. Tässähän olisi hyvä aihe muovityöksi: uusi varjostin. Otin myös varalta lampunkannan matkaan, jos tekisin valaisimesta lukulampun.
Lopullisesti lamppu pääni päällä syttyi, kun näin punaisen akryylilevyn. Äitienpäivä lähestyi, joten jokin itse tehty lahja olisi mukava antaa avovaimolle. Siinä hetkessä minulla oli valmis suunnitelma: Kärpässienivalaisin! Tekisin lampun varjostimen punaisesta akryylista kuvunpuhallustekniikalla. Lampun jalaksi ottaisin aiemmin syksyllä tuomaani vaahteraa ja lampun jalustan tekisin kivestä. Näin saisin pari jäljellä olevaa työtä yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Olen aiemmin kirjoittanut motivaation ja hyvän suunnitelman tärkeydestä. Suunnitelman ei kuitenkaan ainakaan itselleni tarvitse olla millimetrin tarkasti mitoitettu, jos minulla on toteutettava idea muuten kirkkaana mielessä. Olin tuskaillut edellisviikonloppuna tulevaa viikkoa ja sitä, kuinka ihmeessä ehtisin tekemään kaiken. Nyt kaikki tuntui täysin selkeältä ja tiesin heti mitä minun täytyisi tehdä. Niinpä ryhdyin heti työstämään kupua akryylista.
Tutkailin ennen levyn sahaamista kuvunpuhalluslaitetta. Laitteeseen oli olemassa kolme eri kokoista kehää. Ajattelin käyttää pienintä kehää, jonka halkaisija oli 150 mm. Käytettävissä olevat akryylilevyt olivat kooltaan 360 x 360 mm. Ohjeen mukaan akryylilevyn piti tulla noin parin sentin verran kehän yli joka puolelta. Laskin että olisin tarvinnut vähintään 200 x 200 kokoisen palan, jolloin yhdestä levystä ei olisi saanut kuin yhden. Jos sahaisin levyn tarkasti neljään osaan, saisin siitä neljä 180 x 180 mm kokoista palasta. Päätin kyseenalaistaa ohjeen ja kokeilla kuvunpuhallusta hieman pienemmällä palalla. Saattaisi olla, että kupu repeytyisi, koska venyvää materiaalia oli nyt vähemmän. Tätä oli kuitenkin kokeiltava, sillä onnistuessaan myös muut voisivat jatkossa käyttää ohjearvoa pienempiä levyjä, jolloin myös materiaalia säästysi.
Otin kolme milliä paksun 360 x 360 mm kokoisen akryylilevyn, mitoitin levyn neljään yhtä suureen osaan ja sahasin vannesahalla yhden neliön muotoisen palan irti. Tämän jälkeen laitoin levyn uuniin 175 asteeseen 15 minuutiksi. Sain Kaurilta vinkin, että levyä kannatti käydä välillä kääntelemässä, jotta levy varmasti lämpiäisi tasaisesti. Pyysin hänet vielä konsulttiavuksi, koska en ollut käyttänyt laitteistoa aiemmin, ja demosta oli jo aikaa.
Laite on toiminnaltaan melko yksinkertainen. Siinä kehä, joka kiristetään alustaa vasten neljällä lukitussalvalla. Tämä kehä painaa levyn tiukasti alustaa vasten. Kehän oikea korkeus täytyy säätää levyn paksuuden mukaan sopivaksi näiden salvoissa olevien ruuvien avulla. Alustassa on reikiä, josta paineilma virtaa ja levyn alle, jolloin kuvunpuhallus tapahtuu. Valmistelin työpisteen ja kun levy oli ollut riittävän pitkään uunissa, ryhdyin puhaltamaan kupua. Tässä ei ollut kuin noin kymmenen sekuntia aikaa, sillä levy alkoi jäähtyä nopeasti. Aikaa tarkkaan asetteluun ei ollut. Koska käytin nyt ohjearvoja pienempää levyä, levyn piti osua mielellään kerralla oikeaan kohtaan niin, että kehän reuna painoi sen joka kohdalta tiiviisti alustaa vasten. Otin levyn uunista ja laitoin sen nopeasti alustan päälle. Kiristimme Kaurin kanssa salvat, jonka jälkeen painoin napista, jolloin paineilmaa virtasi kuvun alle. Puhaltaessa kuului erikoinen vihellysääni, ja tähän pajaporukalla oli useampiakin teorioita. Arvelimme, että ilmaa pääsi karkuun jostain kohti. Kuvun puhallus kuitenkin onnistui heti ensiyrityksellä, joten olipa ääni mikä tahansa, ei se haitannut työskentelyä. Myöskään pienempi levy ei tuottanut mitään ongelmia. Olipas mukavaa, kun edes jokin työ onnistui heti ensimmäisellä kerralla.
Tämän viimeisen viikon alussa minulla oli tekemättä muovityö, kaksi kivityötä, ja lovileikkaustyö. Lisäksi taivutustyö oli kesken ja sähkötyö oli todella pahasti kesken. Olin edellisenä viikonloppuna kotona käydessä löytänyt jonkun hyllyn perältä lampun kannan, jonka varjostin oli joskus rikkoutunut. Kuin kohtalon oikusta onnistuin viikonloppuna muuttolaatikoita purkaessa tiputtamaan plafondivalaisimen lasisen varjostimen lattialle. Muutamien kirosanojen jälkeen laskin yksi plus yksi. Tässähän olisi hyvä aihe muovityöksi: uusi varjostin. Otin myös varalta lampunkannan matkaan, jos tekisin valaisimesta lukulampun.
Lopullisesti lamppu pääni päällä syttyi, kun näin punaisen akryylilevyn. Äitienpäivä lähestyi, joten jokin itse tehty lahja olisi mukava antaa avovaimolle. Siinä hetkessä minulla oli valmis suunnitelma: Kärpässienivalaisin! Tekisin lampun varjostimen punaisesta akryylista kuvunpuhallustekniikalla. Lampun jalaksi ottaisin aiemmin syksyllä tuomaani vaahteraa ja lampun jalustan tekisin kivestä. Näin saisin pari jäljellä olevaa työtä yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Olen aiemmin kirjoittanut motivaation ja hyvän suunnitelman tärkeydestä. Suunnitelman ei kuitenkaan ainakaan itselleni tarvitse olla millimetrin tarkasti mitoitettu, jos minulla on toteutettava idea muuten kirkkaana mielessä. Olin tuskaillut edellisviikonloppuna tulevaa viikkoa ja sitä, kuinka ihmeessä ehtisin tekemään kaiken. Nyt kaikki tuntui täysin selkeältä ja tiesin heti mitä minun täytyisi tehdä. Niinpä ryhdyin heti työstämään kupua akryylista.
Tutkailin ennen levyn sahaamista kuvunpuhalluslaitetta. Laitteeseen oli olemassa kolme eri kokoista kehää. Ajattelin käyttää pienintä kehää, jonka halkaisija oli 150 mm. Käytettävissä olevat akryylilevyt olivat kooltaan 360 x 360 mm. Ohjeen mukaan akryylilevyn piti tulla noin parin sentin verran kehän yli joka puolelta. Laskin että olisin tarvinnut vähintään 200 x 200 kokoisen palan, jolloin yhdestä levystä ei olisi saanut kuin yhden. Jos sahaisin levyn tarkasti neljään osaan, saisin siitä neljä 180 x 180 mm kokoista palasta. Päätin kyseenalaistaa ohjeen ja kokeilla kuvunpuhallusta hieman pienemmällä palalla. Saattaisi olla, että kupu repeytyisi, koska venyvää materiaalia oli nyt vähemmän. Tätä oli kuitenkin kokeiltava, sillä onnistuessaan myös muut voisivat jatkossa käyttää ohjearvoa pienempiä levyjä, jolloin myös materiaalia säästysi.
Otin kolme milliä paksun 360 x 360 mm kokoisen akryylilevyn, mitoitin levyn neljään yhtä suureen osaan ja sahasin vannesahalla yhden neliön muotoisen palan irti. Tämän jälkeen laitoin levyn uuniin 175 asteeseen 15 minuutiksi. Sain Kaurilta vinkin, että levyä kannatti käydä välillä kääntelemässä, jotta levy varmasti lämpiäisi tasaisesti. Pyysin hänet vielä konsulttiavuksi, koska en ollut käyttänyt laitteistoa aiemmin, ja demosta oli jo aikaa.
Laite on toiminnaltaan melko yksinkertainen. Siinä kehä, joka kiristetään alustaa vasten neljällä lukitussalvalla. Tämä kehä painaa levyn tiukasti alustaa vasten. Kehän oikea korkeus täytyy säätää levyn paksuuden mukaan sopivaksi näiden salvoissa olevien ruuvien avulla. Alustassa on reikiä, josta paineilma virtaa ja levyn alle, jolloin kuvunpuhallus tapahtuu. Valmistelin työpisteen ja kun levy oli ollut riittävän pitkään uunissa, ryhdyin puhaltamaan kupua. Tässä ei ollut kuin noin kymmenen sekuntia aikaa, sillä levy alkoi jäähtyä nopeasti. Aikaa tarkkaan asetteluun ei ollut. Koska käytin nyt ohjearvoja pienempää levyä, levyn piti osua mielellään kerralla oikeaan kohtaan niin, että kehän reuna painoi sen joka kohdalta tiiviisti alustaa vasten. Otin levyn uunista ja laitoin sen nopeasti alustan päälle. Kiristimme Kaurin kanssa salvat, jonka jälkeen painoin napista, jolloin paineilmaa virtasi kuvun alle. Puhaltaessa kuului erikoinen vihellysääni, ja tähän pajaporukalla oli useampiakin teorioita. Arvelimme, että ilmaa pääsi karkuun jostain kohti. Kuvun puhallus kuitenkin onnistui heti ensiyrityksellä, joten olipa ääni mikä tahansa, ei se haitannut työskentelyä. Myöskään pienempi levy ei tuottanut mitään ongelmia. Olipas mukavaa, kun edes jokin työ onnistui heti ensimmäisellä kerralla.
Kun levy oli jäähtynyt, sahasin ylimääräiset reunat pois vannesahalla. Sahausjäljen viimeistelin nauhahiomakoneella. Koska levy oli läpinäkyvä, kokeilin pieneen hukkapalaan hiekkapuhallusta, jolla sain samennettua pintaa. Näin valo ei ottanut niin paljoa silmiin ja toisaalta valo värjäsi nyt koko kuvun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti