Minulla oli enää kivitöistä korukiven valmistus jäljellä. Tämä idea syntyi täysin vahingossa. Kun porasin edellisessä kivityössä reikää kivilaattaan, aloin ihmetellä mihin poratun kohdan kivi oikein joutui. Huomasin, että poranterän sisään oli jäänyt lieriön muotoinen kiven pala. Korvakorut! Äitienpäivä lähestyy! Bingo! Harvoin näkee missään kivestä valmistettuja korva- tai kaulakoruja, joten innostuin kunnolla tästä ja päätin yrittää työstää näistä korvakorut. Paino saattaisi olla ongelma, ja koruista saattaisi tulla liian raskaat korvissa pidettäviksi. Päätin kuitenkin kokeilla. Otin kivilieriön ja sahasin sen kahteen yhtä suureen osaan. Tämän jälkeen vaihdoin pylväsporakoneeseen pienen terän ja ryhdyin poraamaan. Valitettavasti ensimmäinen korvakoru halkesi porauksen aikana. Samoin teki toinenkin. Olin todennäköisesti painanut koruja liikaa. Toisaalta kivillä oli paksuutta alle viisi milliä, joten sekin saattoi vaikuttaa niiden halkeamiseen.
Idea oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että päätin kokeilla tätä uudestaan. Vaihdoin nyt kivimateriaalin vihertäväksi kiveksi, joka taisi olla ylämaan vihreää graniittia. Porasin ensin laattaan noin viisi milliä syvän uran isolla terällä. Tämän jälkeen vaihdoin pienen terän tilalle ja porasin kiveen noin 15 mm syvän reiän. Vaihdoin ison terän takaisin ja jatkoin poraamista. Porasin isommankin reiän samaan 15 mm syvyyteen.
En porannut kumpaakaan reikää läpi asti, sillä kivilaatta oli 30 mm paksu. Tähän olisi kulunut kaksin verroin aikaa ja toisaalta poraaminen läpi asti oli aivan turhaa. Seuraavaksi sahasin kivestä kaksi 5 mm paksua lieriötä irti. Nyt korut pysyivät ehjinä, eivätkä lohjennet.
Nyt ulkoreunaa ei tarvinnut enää muotoilla sahalla, vaan pystyin suoraan siirtymään hiontaan. Käytin hiomakiveä pyöristysten teossa hyvin harkiten, sillä heti jos kivi oli vähänkään aikaa paikoillaan, se hioi yhdeltä kohdalta liikaa. Ehkä kaikista paras olisi ollut se, etten olisi pyöristänyt reunoja lainkaan kivellä vaan kokonaan tai jos ollenkaan, nauhalla.
Lopuksi vuorossa oli jälleen kiven kiillotus. Nyt kivilaji oli eri ja myös kiillotus oli erittäin työlästä. Joku pajalla taisi sanoa, että graniitin kiillottaminen on kaikista työläintä. En meinannut millään saada kiviä kiiltäväksi. Aluksi kiilllotin kiviä kiillotusalustalla mutta kokeilin myös kiillotustahnaa, joka ehkä auttoi vähän paremmin. Lisäksi vesihioin koruja P600-karkeuksisella paperilla. Oli oikeastaan onni, että ensimmäiset versiot halkesivat, sillä vihreä graniitti oli vielä hienomman näköistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti