Puun taivutusta, osa 1 - Taivutusmuotin valmistus ja lepän taivuttaminen

Joskus uudet ideat syntyvät erehdyksestä, ja niin kävi minulle tänään. Olin epätoivoisesti yrittänyt keksiä taivutustyöhön aihetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aika moni pajalla on tänäkin vuonna päätynyt jonkinlaisen rasian tekoon. Rasian tekeminen on kyllä varmasti ihan hyvä idea, mutta toisaalta vihaan pieniä purkkeja ja purnukoita, joihin voi laittaa kaikenlaista pientä "tilpehööriä". En kuitenkaan keksinyt oikein muutakaan, joten päätin jatkaa perinnettä ja tehdä jonkinlaisen rasian. Ajattelin, että taivutettuun rasiaan olisi mukava tehdä jotain yksityiskohtia, joten suunnittelin tekeväni lovileikkaustyön tähän rasiaan. Ehkä myös kivityön voisi yhdistää tähän esimerkiksi rasian kannen nupiksi.

Itse erehdys tapahtui siinä, että olin onnistunut sekoittamaan mielessäni lovileikkaustyön ja puuntaivutustyön materiaalit keskenään. Niinpä menin esittelemään opettajallemme Keimolle ideaa taivutetusta lepästä valmistetusta rasiasta. Keskustelun jälkeen minulle selvisi, että taivutustyötä varten oli varattu koivua ja lovileikkaustyötä varten leppää. Leppä ei välttämättä sovellu kovin hyvin taivutukseen, sillä puuaines on niin pehmeää. Keimo kuitenkin kehotti kokeilemaan, kuinka leppä taipuu, ja minähän tietysti otin haasteen vastaan. Eihän sitä tiedä vaikka taivutus onnistuisikin.

Ensimmäisenä ryhdyin työstämään muottia. Päätin tehdä pyöreän muotoisen rasian, jonka korkeus olisi noin 170 mm ja halkaisija 220 mm. Katkaisin ensin muottipuuksi varatusta kuusesta katkaisusahalla sopivan aihion, jonka jälkeen särmäsin aihioin höyläämällä sitä oiko- ja tasohöylällä. Olin jotenkin tänä päivänä koko ajan vähän pihalla siitä, miten minun olisi kannattanut toimia. Niinpä ennen kuin tajusinkaan, olin jo ehtinyt katkaista aihion pyörösahalla kuuteen yhtä suureen osaan. Vasta tässä vaiheessa tajusin, että aihio olisi kannattanut ensin katkaista kahteen osaan ja liimata ne levyksi. Tämän aihion olisi puolestaan voinut sitten pilkkoa kolmeen osaan.

Jouduin tämän ajatteluvirheen takia nyt liimaamaan kolme 220 mm pitkää palaa päällekäin. Näitä paloja tulisi siis kaksi. Liiman kuivuttua voisin sitten yrittää liimata nämä palat toisiinsa. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä palojen kohdistaminen liimatessa oli vaikeaa, eikä pintoja saanut niin tasaiseksi, että seuraava liimaus olisi onnistunut suoraan. Niinpä jouduin "puljaamaan" puiden kanssa hetken ja lopulta sain höylättyä ne siten, että liimaus olisi mahdollista. Kylläpä suorastaan hävetti! Näköjään sitä voi tehdä näinkin alottelijamaisia virheitä vielä opintojen tässä vaiheessa. Noh, toisaalta hyvä puoli on se, että vastaava virhe tuskin tulee toistumaan kovin helposti.

Kun liima oli kuivunut ja olin saanut höylättyä aihion pinnat tasaiseksi, piirsin harpilla niin suuren ympyrän kuin mahdollista. Tämän jälkeen merkitsin ja porasin paikat puristimille suurimmalla oksaporanterällä, jonka löysin. Reikien porauksen jälkeen sahasin vannesahalla mahdollisimman tarkasti viivaa pitkin aihion pyöreäksi. Lopuksi hioin vielä sahausjälkeä tasaisemmaksi nauhahiomakoneella. Aloittelijamaisten virheiden jälkeen sain onneksi muotista vielä käyttökelpoisen ja pääsin seuraavaksi työstämään leppää.

Valitsin varastosta yhden oksattoman leppälaudan, höyläsin ja halkaisin lepän kahtia. Tämä olisi siis vasta ensimmäinen testi, joten sahaamani 40 mm leveät kappaleet sopisivat hyvin taivutukseen. Pohdimme Keimon kanssa, että lepän tulisi olla vähintään 8 mm paksua, jotta myös lovileikkaus onnistuisi. Toisaalta 8 mm paksu massiivipuu on melko paksua taivutettavaksi, oli puulaji mikä tahansa.

Työstämisen jälkeen laitoin leppäsoirot höyrytystankkiin. Vanhan säännön mukaan höyrytysaika on tunti/tuuma, joten näille kappaleille olisi riittänyt 20 minuutin höyrytys. Puut olivat kuitenkin useita päiviä tankissa,ennen kuin kokeilin taivuttamista. Aloitin taivuttamisen kiinnittämällä lepän muottia vasten puristimilla. Leppä halkesi kuitenkin jo heti taivutuksen alussa, joten pieleen meni! Laitoin kuitenkin myös loput puristimet paikoilleen, sillä halusin nähdä, pysyykö puu muodossaan kuivuttuaan.

Mikä meni pieleen? Ryhdyin taivutuksen jälkeen muistelemaan, että tenttimateriaalissamme taisi olla jokin kaava taivutettavan puun maksimipaksuudelle. Palasin tenttimateriaalin pariin ja etsin tiedon käsiini. Materiaalin mukaan "massiivisen puun taivuttaminen on mahdollista, jos puu kosteus on yli 30 % ja lämpötila noin 70 °C. Tästä syystä puuta on haudottava kuumassa vedessä riittävän kauan. Taivutettaessa ilman tukevaa vannetta saavutetaan vain suhteellisen loivia kaaria. Koivupuun pienin taivutussäde (r) riippuu kappaleen paksuudesta (d) seuraavasti:

r = 20×d

Tukemalla kappale taivutettaessa ulkopinnaltaan vanteella saavutetaan noin neljä kertaa pienempiä taivutussäteitä. Massiivisten taivutettujen kappaleiden mittatarkkuus ei ole kovin hyvä ja ne pyrkivät taivutuksen jälkeen lievästi oikenemaan. Kappaleiden liitoksissa on käytettävä yleensä metallisia liittimiä, kuten kasausruuveja." (Puun modifiointi)

Minulla ei ollut käytössä ulkopinnalla vannetta, joka olisi estänyt puun lohkeamisen. Toisaalta muotin lopullinen halkaisija oli 210 mm, jolloin säde oli vain 105 mm. Leppä puolestaan oli 8 mm paksua, joten taivutussäteen olisi kaavan perusteella pitänyt olla vähintään 160 mm. Lepän olisi pitänyt siis olla paksuudeltaan enintään viisi milliä. Nyt en siis välttämättä saanut oikeaa kuvaa lepän taivutusominaisuuksista, mutta täytyy katsoa, kokeilenko vielä myöhemmin uudestaan lepän taivuttamista. Nyt tuntuu ettei mikään tunnu onnistuvan, joten jospa seuraavalla kerralla sitten.