Sorvausaihio oli viimeinkin valmis ja pääsisin lopultakin sorvaamaan. Ensimmäisenä työvaiheena oli ulkokehän lieriösorvaus. "Lieriö- eli kärkisorvauksessa työkappale on kiinnitettynä sorvin vääntö- ja keskiökärkien väliin niin, että puun syyt kulkevat sorvin akselin suuntaisesti" (Forrester 2011, 168). Tekniikka oli tuttu viime vuodelta, joten nyt vain aihio pyörimään ja lastua ilmaan! Tai niin ainakin luulin.
Olin aiemmin syksyllä käynyt mittaamassa, kuinka suuri aihio sorvissa mahtuu pyörimään. Tiesin, että aihion halkaisija tulee olemaan lähellä enimmäishalkaisijaa, mutta nyt mieleeni hiipi epäilys, mahtuuko aihio sittenkään pyörimään sorvissa. Pajamme puusorvin voimanvälitys on hihnavetoinen ja siinä on neljä eri pyörimisnopeutta. Koska aihio on niin suurikokoinen ja painava, laitoin sorviin pienimmän pyörimisnopeuden, joka oli 900 kierrosta minuutissa. Pyörimisnopeuden säätö tapahtuu vaihtamalla hihna hihnapyöräparilta toiselle. Seuraavaksi kiinnitin nelileukaistukan sorvausaihion tukipalaan pöydän päällä. Tämän jälkeen lukitsin karan ja pyöritin nelileukaistukan karaan kiinni. Huoleni siitä, ettei aihio mahtuisi pyörimään, osoittautui onneksi turhaksi. Tosin aihio oli niin suuri, ettei talttatuen jalusta mahtunut johteiden ja aihion väliin. Minun piti siis sorvata siten, että sorvasin ensin puolet, tämän jälkeen aihio piti irrottaa ja siirtää talttatuki lähelle karaa ja sorvata toinen puoli.
 |
| Sorvausaihio ja nelileukaistukka |
 |
| Siirtopylkkä ja kartiomainen keskiökärki |
Olin aiemmin valmistanut erillisen tukilevyn siirtopylkkään kiinnitystä varten. Ennen kiinnitystä opettajamme Asko suositteli siirtopylkän keskiökärjen vaihtamista kartiomaiseen päähän. Tämän avulla kiinnistyspinta olisi suurempi. Olin merkinnyt aiemmin tukilevyyn sen keskikohdan ja porasin nyt pylväsporakoneella keskiökärjelle viisi millimetriä syvän ja 22 mm halkaisijaltaan olevan reiän, johon tein pienet viisteet. Seuraavaksi liu´utin siirtopylkän niin lähelle aihion tukilevyä kuin mahdollista. Jaaha, jälleen yksi odottamaton ylimääräinen työvaihe edessä! Reikä, jonka olin juuri hetkeä aiemmin porannut, ei ollut samassa linjassa keskiökärjen kanssa. Heitto ei ollut paljoa, ja hyvällä kiristyksellä aihio olisi saattanut pysyä kiinni, mutta en halunnut ottaa yhtään riskiä asian suhteen. Satuin löytämään sopivan pienen 10 mm paksun mdf-levyn palan, johon porasin uuden samankokoisen reiän viisteineen. Levitin liiman levynpalan toiselle puolelle ja painoin sen tukilevyn pintaa vasten, jonka jälkeen kohdistin palan keskiökärjen avulla. Laitoin vielä varalta neljä puristinta pitämään levyn oikeassa kohdassa. Oli kieltämättä aika huvittavaa liimata kappaleita kappaleen ollessa kiinni sorvissa.
 |
|
Noin tunnin kuivumisajan jälkeen aloitin viimein sorvauksen. Vielä viimeiset kiristykset ja tarkistukset ennen käynnistystä. Ennen ensimmäistä käynnistystä on tärkeää seisoa sivummalla, jos kappale jostain syystä hajoaisi tai irtoaisi kärkien välistä. Käynnistin sorvin ja kappale näytti pyörivän aivan oikein. Laitoin suojavisiirin kasvoilleni ja valitsin sorvaustaltaksi rouhintataltan. Aloitin sorvaamaan oikealta vasemmalle, sillä talttatuki oli siirtopylkän puolella. Sorvasin ikään kuin vasenkätisesti, jotta pystyin seisomaan hieman sivummalla. Aluksi tämä kätisyys tuntui vähän oudolta, sillä olen itse oikeakätinen. Tähän tosin tottui yllättävänkin nopeasti. Alussa minun piti edetä todella varovasti, sillä aihio oli niin massiivinen. Taltta "haukkasi" heti, jos terää painoi yhtään lujempaa puuta vasten. Pyrin koko ajan pitämään itseni valppaana ja mm. tarkkailemaan, ettei aihion ja talttatuen välinen etäisyys pääse kasvamaan liian suureksi. Etenin aina vähän kerrallaan ja pikkuhiljaa alussa puusta irronneet pienet tikut ja sälöt muuttuivat kiehkuralastuiksi. Taltta oli siis ainakin terävä ja tekniikka ilmeisesti oikea.
 |
| Virveliosa jo lähes kokonaan sorvattuna |
 |
| Aihio piti irroittaa sorvista, jotta talttatuen sai siirrettyä toiselle puolelle |
 |
| Kulho-osa työn alla |
Rummun valmistamisen kannalta ulkokehän lieriösorvaus on mittatarkin työvaihe, sillä halkaisijan täytyy olla oikea, jotta kalvo asettuu kunnolla. Rummun halkaisijaksi tulee siis 13" eli 330,2 mm. Tarkistin vielä veljeltäni, millaiset toleranssit virvelien ja kalvojen halkaisijoissa on. Hän mittasi yhdestä virvelistään halkaisijan, joka oli 326 mm. Lähdin tavoittelemaan 328 mm halkaisijaa, mutta lopputuloksena oli 325 mm. Olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos olisin saanut sorvattua
ulkokehän ilman, että minun olisi tarvinnut irroittaa aihiota välillä talttatuen paikan siirtämisen vuoksi. Koska jouduin vaihtamaan talttatuen paikkaa, aihion pitäminen mittatarkkana oli haastavaa. Tavoitteena oli siis lieriön muoto mutta ulkokehästä meinasi tulla koko ajan tynnyrin muotoinen, ja jouduin oikaisemaan pintaa aina uudelleen ja uudelleen. Jotta saisin rummun ulkokehästä kartion tai tynnyrin sijaan lieriön, säädin talttatuen 90 asteen kulmaan suorakulman avulla, jonka jälkeen asetin talttatuen niin lähelle sorvauspintaa kuin mahdollista ja yritin tällä tavoin saada suoran pinnan aikaan. Minun piti myös koko ajan tarkkailla, ettei halkaisija mene liian pieneksi. En saanut mitattua halkaisijaa suoraan, joten päätin mitata rummun kehän piirin. Laskin virvelin kehän pituuden ympyrän piirin pituuden kaavalla, joka on
p = 2πr. Pituuden tuli olla siis 1030,44 mm. Otin narunpätkän, jonka kiedoin aihion ympäri. Tämän jälkeen asetin narun suoraksi lattialle ja mittasin piirin rullamitalla. Tein mittaukset virvelin molemmista päistä ja keskeltä, sillä loppuvaiheessa oli enää vaikeaa havaita silmällä, oliko halkaisija sama koko matkalla.
 |
| Lastuakin irtosi melko paljon |
 |
| Ulkokehä sorvattuna |
Valitettavasti en päässyt tavoitteeseeni ja halkaisijasta tuli 3 mm pienempi. Joku opettajistamme taisikin ohimennen huikata minulle, että "jätä sitten se viimeinen milli ottamatta". Niinpä. Minulle taisi käydä juuri niin kuin yleensä on tapana käydä, että viimeisellä tai toisiksi viimeisellä sorvauskierroksella painoin talttaa liikaa, jolloin pintaan tuli pieni ura, joka minun piti tasoittaa. Koska minulla ei ole paljoa kokemusta rummuista, en osaa sanoa onko tuolla lopulta merkitystä lainkaan. Ja itse asiassa veljeni ilmoittamaan halkaisijaan verrattuna heittoa on vain 1 mm, joten uskoisin, että tämä projekti ei ainakaan tuohon milliin kaadu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti