Puukon valmistus, osa 2 - Terän hiominen, teroitus ja helan sovitus

Helan sovitusta varten terän juureen täytyy viilata 90 asteen kulma, jotta hela asettuu tiukasti. Aluksi kiinnitin terän ruuvipenkkiin, ja hioin kulmahiomakoneella 90 asteen kulman terän juureen ruodin molemmin puolin. Kulmahiomakoneella on vaikeaa saada kulma täysin oikeaksi, joten jatkoin viilaamista käsin metalliviilalla. Käytin kulman muotoilussa myös neulaviilasarjaa. Lopullinen viimeistely täytyy kuitenkin tehdä siinä vaiheessa, kun helakin on valmiina.

Jatkoin seuraavaksi helan parissa. Aluksi ajattelin, että tekisin helan messingistä. Halusin puukkooni paksun helan, joten katkaisin metallivannesahalla messinkitangosta viiden millimetrin paksuisen kiekon. Tämän jälkeen helaan täytyi tehdä reikä ruotia varten. Mittasin ensin ruodin suurimman paksuuden ja leveyden. Suurin paksuus oli 4 mm ja suurin leveys oli 11 mm. Tässä työvaiheessa ei kannata hutiloida, sillä sovitteen on oltava tiukka. Jos sovite jää väljäksi, se on ruman näköinen ja ajan mittaan terän kiinnitys voi löystyä.

Päätin porata 3 mm terällä kolme vierekkäistä reikää. Otin pistepuikon ja merkitsin reikien paikat helaan. Tämän jälkeen kiinnitin helan suuntaisruuvipuristimeen ja porasin reiät. Vierekkäisiä reikiä poratessa poranterä luistaa helposti, joten paikkojen merkitseminen pistepuikolla on toimiva ratkaisu. Aiemmin pohdin sitä, ettei ruodin muodolla ole väliä, mutta nyt kun hela oli päästä katsottuna suorakaiteen muotoinen, siihen pystyi poraamaan useamman apureiän, jolloin viilaamista jäi vähemmän. Koska ruodin suurin paksuus oli neljä milliä, pystyin käyttämään neliön muotoista neulaviilaa, joka oli juuri sopivan kokoinen reikään. Moni ryhmästämme oli joutunut käyttämään tähän työvaiheeseen kauan aikaa, mutta itse sain helan reiän viilattua alle tunnissa. Liekö kyse ollut juuri edellisistä seikoista, tai sitten en vain itse jaksanut tehdä tätä niin huolella. Oli niin tai näin, helan sovitus onnistui hyvin. Kiinnitin aina välillä terän ruuvipenkkiin ruoti ylöspäin, ja kokeilin asettuuko hela aivan terän juureen. Yritin tehdä sovitteesta niin tiukan, että hela täytyy lyödä paikalleen. Sain tähän hyvän vinkin, että lyömisessa kannattaa käyttää putken pätkää apuna. Tällöin hela ei pääse taipumaan lyötäessä.

Kun sain helan reiän viilattua valmiiksi, ryhdyin hiomaan helassa olevia sahausjälkiä pois. Messinkitanko oli sulatettu kierrätysmessingistä, joten hiottaessa pinnassa näkyi hieman huokoisuutta, ilmeisesti materiaalin epäpuhtauksista johtuen. Aloitin ensin karkealla hiomapaperilla (P80) ja siirryin vähitellen hienompirakeisiin papereihin, aina P600 karkeuteen asti. Yritin myös viimeistellä ja kiillottaa pintaa teräsvillalla. Kun olin saanut naarmut hiottua pois, päätin kiillottaa helan näkyviin jäävän pinnan kiventyöstötilassa olevalla kiillotusalustalla. Sekoitin hieman kiillotusjauhetta veteen ja levitin sitä siveltimellä kiillotusalustalle. Tämän jälkeen laitoin alustan pyörimään ja pidin helaa yhdessä kohdassa. Lopputulos oli ihan hyvä, mutta ei ehkä niin hyvä kuin olisin toivonut.

Seuraavaksi oli terän teroituksen vuoro. Terään voi hioa alustavan viisteen nauhahiomakoneella. Tässä on kuitenkin se vaara, että jos viisteen kulma on väärä tai terää hioo liikaa, se kapenee paljon tahkolla hiottaessa. En itse tehnyt terään viistettä vaan aloitin teroituksen suoraan tahkolla. Meillä on pajalla Tormekin tahko, jossa on säädettävä hiontatuki. Ensimmäisenä kiinnitin terän teroitusohjaimeen. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt tahkoa, joten kaikki teroitustekniikat olivat itselleni uusia. En myöskään osannut tässä vaiheessa muuttaa hiontatuen korkeutta halutun kulman mukaisesti, sillä minulla ei ollut hajuakaan mikä oikea kulma olisi. Jatkoin samoilla asetteilla, joita edellinen opiskelija oli käyttänyt, koska hänen teränsä näytti onnistuneelta. Painoin terän kiinni kiveen ennen aloittamista ja varmistin, että kulma olisi hyvä. Tein siis silmämääräisen mittauksen, vaikka en huomannutkaan käyttää seinällä ollutta kulmamittaa. 

Teroitusohjain kuvassa

Teroittaminen aloitetaan siten, että terä asetetaan pyörivän kiven päälle ja teroitusohjainta painetaan koko ajan hiontatukeen kiinni niin, että terä on koko ajan kivessä. Tahkoon täytyy myös aina muistaa lisätä vettä niin paljon, että kivi kastuu kunnolla. Kun vettä on riittävästi, vesi juoksee koko ajan terän yli teroituksen aikana. Terän täytyy olla koko ajan liikkeessä, jotta kivi kuluu tasaisesti eikä terään tule epätasaisuuksia. Aloitin aina terän juuresta ja etenin kärkeen päin kuljettamalla terää tasaisesti kiven päällä. Juuri ennen kärkeä teroitusohjainta piti hieman kallistaa, jotta teroitettu viiste olisi yhtä leveä myös puukon kärjessä. Jätin terän juureen noin yhden millimetrin kaistaleen, jota en teroittanut. Tällöin terän ja helan juureen ei jää rakoa niin helposti.

Teroitin aluksi vain toiselta puolelta, ja lopetin siinä vaiheessa, kun terään syntyi pieni kierre. Tämä oli merkki siitä, että oli aika vaihtaa puolta. Olin jättänyt karkaisun ja päästön tekemättä aiemmin juuri siksi, että teroittaminen olisi helpompaa. Alusta alkaen teroittaminen vei aikaa kuitenkin toista tuntia, mutta olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Jos olisin karkaissut terän ennen teroitusta, terä olisi ollut kovempi ja näin työläämpi teroittaa. En teroittanut terää aivan valmiiksi asti, vaan jätin lopputeroitukseen noin puolen millin verran varaa. Koska terä täytyy vielä sovittaa kahvaan, ei terää välttämättä kannata tässä vaiheessa teroittaa aivan valmiiksi, jotta terä ei heti tylsy työstön aikana. Terää on myös helpompi käsitellä, kun haavoja ei tule niin helposti.

Ja takaisin helan pariin. Yritin hieman hahmotella, miten messingin värisävy toimisi kahvamateriaalin kanssa. Lopputulos olisi varmasti ollut ihan hyvä, ellen olisi yrittänyt pyöristää helan reunoja. Kokeilin nimittäin helan reunojen muotoilua nauhahiomakoneella ja kulmahiomakoneella hiontalaikalla. No, kuten arvata saattaa, hioin yhdestä kohdasta hieman liikaa, jolloin terän ja helan väliin jäi tyhmän näköinen pykälä. Olisin toki voinut hieman hioa terän selkäpuolta, mutta en halunnut tehdä sitä ulkonäkösyistä. Koska olin varannut helamateriaaliksi myös uushopeaa, päätin vaihtaa helan materiaalia.

Halusin myös puukkooni etu- ja takahelan, joten työstin samalla kaksi helaa. Uushopea oli 2 mm paksua, joten helasta tulisi nyt aiempaa ohuempi. Toistin jälleen samat työvaiheet. Sahasin uushopealevystä kaksi palaa heloja varten. Tämän jälkeen porasin toiseen helaan aloitusreiät ja viilasin reiän sopivaksi ruodille. Muotoilin heloja penkkihiomakoneella ja nauhahiomakoneella. Uushopea kuumeni todella nopeasti, joten minun piti välillä pitää taukoja, koska en kärsinyt pitää helaa kädessäni hanskoista huolimatta. En tehnyt uushopeaheloja samalla kerralla messinkihelan kanssa, joten olin tässä välissä ehtinyt jo muotoilla kahvaa. Piirsinkin piirtopuikolla heloihin kahvan päätyjen muodot, jolloin sain muotoiltua helat oikean muotoisiksi ennen niiden liimausta kahvaan. Kun olin saanut helat muotoiltua, päätin tehdä kiillotuksen toisella tavalla. Kiillotin helat kiillotustahnalla penkkihiomakoneeseen kiinnitetyllä huopalaikalla. Nyt lopputulos oli todella siisti, varsinkin kun olin osannut varoa tekemästä tarpeettomasti naarmuja pintaan.