Tukilevyn valmistus
Olin tähän mennessä saanut rummun ja kulhon aihiot valmiiksi, ja seuraava työvaihe oli näiden aihioiden liimaaminen yhteen yhdeksi sorvausaihioksi. Kuitenkin ennen liimausta päätimme Henrin kanssa valmistaa sorvausaihiolle tukipalan, jolla sen voi kiinnittää siirtopylkän keskiöpiikkiin. Koska aihiolla oli korkeutta (eli sorvausasennossa pituutta) niin paljon, sorvatessa aihion tärinä saattaisi aiheuttaa jopa sen irtoamisen tai hajoamisen. Aihio piti saada ehdottomasti kiinni myös siirtopylkkään. Mietimme mikä olisi paras ja päädyimme rakentamaan ns. kannen, joka uppoaisi sorvausaihion sisään. Koska aihio oli sisäpuolelta kahdeksankulmainen, tiukka sovite lukitsisi kannen kiinni ilman liimaa tai ruuveja. Valitsimme materiaaliksi mdf-levyn, sillä se on tasa-aineista ja elämätöntä.
Olin tähän mennessä saanut rummun ja kulhon aihiot valmiiksi, ja seuraava työvaihe oli näiden aihioiden liimaaminen yhteen yhdeksi sorvausaihioksi. Kuitenkin ennen liimausta päätimme Henrin kanssa valmistaa sorvausaihiolle tukipalan, jolla sen voi kiinnittää siirtopylkän keskiöpiikkiin. Koska aihiolla oli korkeutta (eli sorvausasennossa pituutta) niin paljon, sorvatessa aihion tärinä saattaisi aiheuttaa jopa sen irtoamisen tai hajoamisen. Aihio piti saada ehdottomasti kiinni myös siirtopylkkään. Mietimme mikä olisi paras ja päädyimme rakentamaan ns. kannen, joka uppoaisi sorvausaihion sisään. Koska aihio oli sisäpuolelta kahdeksankulmainen, tiukka sovite lukitsisi kannen kiinni ilman liimaa tai ruuveja. Valitsimme materiaaliksi mdf-levyn, sillä se on tasa-aineista ja elämätöntä.
Päätimme siis rakentaa kahdeksankulmaisen kannen aihioita varten. Rakenne oli hyvin yksinkertainen: kolme 10 mm paksua ja halkaisijaltaan eri kokoista levyn palaa liimattuna päällekkäin. Koska aihiomme olivat eri kokoiset, tarvitsimme siitä syystä kolme kerrosta. Jos aihioita olisi ollut vain yksi, olisi kaksikerroksinen rakenne riittänyt. Levyistä isoin toimii siis tukipintana, ja se oli mitoitettu niin, että sen halkaisija oli hieman pienempi kuin sorvausaihioni ulkohalkaisija. Seuraavan kerroksen piirsin asettamalla aihion levyn päälle ja piirtämällä sisäpuolen äärirajat levylle. Kolmas ja halkaisijaltaan pienin kerros puolestaan oli Henrin sorvausaihion sisäkehän kokoinen. Kun kaikki levyt oli mitoitettu ja piirretty, sahasimme pyörösahalla ja vannesahalle ne oikeisiin mittoihin. Ennen liimausta viimeistelimme sorvausaihion sisään tulevan levyn nauhahiomakoneella, jotta siitä tulisi mahdollisimman sopiva. Tämän jälkeen kohdistimme levyt apuviivojen avulla, levitimme liiman väliin ja laitoimme kannen puristukseen.
Välillä pintakerroksen alta paljastuu epämiellyttäviä yllätyksiä |
Aihion muotoilu vannesahalla
Tässä vaiheessa aihio oli kahdeksankulmainen, joten sitä piti muotoilla pyöreämmäksi vannesahalla. Asetin ensimmäisenä vannesahan halkaisuohjaimen paikalleen ja kiinnitin siihen sopivan riman ohjaimeksi pienellä puristimella. Ohjainrima oli sen verran ohut, että se asettui tukevasti yhtä puukerrosta vasten. Ohjainriman käyttäminen oli pakollista, sillä olin liimannut kehät kestävyyden takia siten, että kehien pystysaumat eli kulmat olivat eri kohdissa ylä- ja alapuolisiin kerroksiin verrattuna. Säädin terän korkeuden sopivaksi ja halkaisuohjaimen leveyden siten, että voisin sahata yhden kulman kaikki kehät samalle tasolle. Sahasin aina yhden sivun kerrallaan, jonka jälkeen käänsin aihion seuraavan kulman sahattavaksi. Asettamalla ohjainriman toisen kerroksen korkeudelle, pystyin sahaamaan 1., 3. ja 5. kerroksen. Kun olin saanut nämä sahattua, asetin ohjainriman 1. kerroksen kohdalle ja sahasin toisen ja neljännen kerroksen. Virveliosan muotoilun jälkeen sahasin myös kulho-osan leveimmän kerroksen.
Kiinnityspalan valmistus
Viimeisenä vaiheena ennen sorvauksen aloittamista ryhdyin tekemään kiinnityspalaa nelileukaistukkaa varten. Mittasin ensin kuinka paljon leuat aukeavat ja kuinka korkea palan tulee olla, jotta leukojen päät eivät ota kiinni aihion pohjaan, jonka jälkeen mittasin sopivan palan lankusta. Etsin sopivan pienen hukkapalan puuvarastosta, jonka höyläsin määrämittoihin (leveys 85, korkeus 35). Tämän jälkeen katkaisin lankusta sopivan 85 mm palan pyörösahalla. Jotta kiinnityspala pysyisi varmasti kiinni, porasin siihen neljä 5 mm ruuvinreikää. Tämän jälkeen kohdistin palan kulho-osan pohjassa olevien apuviivojen avulla keskelle, levitin liiman ja ruuvasin palan neljällä 40 mm ruuvilla kiinni.
Sorvausaihion kokoaminen
Vihdoinkin olin päässyt siihen vaiheeseen, että minulla oli jäljellä vain virveliosan ja kulho-osan liimaus yhteen. Itse liimaus vastasi tavallista liimalevyn liimausta, mikä sinänsä oli helppoa, mutta liimauspaikan valinta ja puristimien kiinnitys tuotti hankaluuksia. Päätinkin kiinnittää kelmutetun mdf-levyn höyläpenkkiin puristimella siten, että noin puolet levystä ylitti höyläpenkin reunan. Tämä mahdollisti useiden puristimien kiinnittämisen. Asetin virveliosan levyn päälle ja levitin liiman sen yläpintaan, jonka jälkeen kohdistin kulho-osan ja painoin liimattavat pinnat vastakkain.
Puristimia piti saada kiinni kahdeksan kappaletta. Aloitin puristimien kiinnittämisen siten, että kiinnitin aina vastakkaiset puristimet peräjälkeen. Kiinnitin jokaisen puristimen aluksi hyvin kevyesti. Kun kaikki puristimet oli kiinnitetty, aloin kiristää niitä varovasti. Puristuspaineesta piti saada tasainen, jotta liimattavat pinnat eivät liikkuisi sivusuunnassa eikä saumaan jäisi rakoja. Aihio painoi useita kiloja, joten varmuuden vuoksi päätin laittaa yhden tuolin tukemaan levyä. Kuivumisen jälkeen pääsisin vihdoin sorvaamaan. Osasin arvata että tästä työstä tulee työläs, mutta tässä vaiheessa olen jopa hieman yllättynyt, kuinka kauan minulla on tähän jo kulunut, vaikka en ole vielä edes päässyt aloittamaan itse sorvaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti