Virvelirumpu segmenteistä, osa 4 - Segmenttien liimaus

Tässä vaiheessa kaikki segmentit olivat valmiina ja oli aika liimata segmenteistä kehiä. Segmentit liimattaisiin siis kehiksi, jonka jälkeen kehät liimattaisiin päällekäin sorvausaihioksi. Tästä aihiosta syntyy siis kaksi erillistä työtä, virvelirumpu ja kulho, jotka kuitenkin sorvataan samalla kertaa. Minun oli tarkoitus valmistaa koivusta kolme 1,5" paksua kehää ja lämpökäsitellystä koivusta kaksi tuuman paksuista kehää virvelirumpua varten. Lisäksi suunnittelin, että saisin kulhoa varten kaksi kehää, joissa joka toinen segmentti on vaalea ja toinen tumma. Valitettavasti työstämässäni materiaalissa oli sen verran oksia, että jouduin hylkäämään osan segmenteistä, ja niinpä segmenttejä ei enää ollutkaan riittävästi. Minulta jäi puuttumaan kaksi lämpökäsitellystä puusta valmistettua segmenttiä. Fiksumpi kaveri olisi tietysti ottanut tämän asian huomioon jo aiemmin, ja työstänyt jo valmiiksi muutaman ylimääräisen segmentin kumpaakin lajia. 

Kulhon segmenttikerrosten hahmottelua

Kokeilin erilaisia kuvioyhdistelmiä, mutta en ollut tyytyväinen niihin. Melko pian päätin, että teen lisää segmenttejä. Vaarana tietysti olisi, että kulmaohjaimen säädössä kuluisi jälleen pitkä aika. Päätin kuitenkin kokeilla, koska tällä kertaa minulla oli varmuudella oikeassa kulmassa olevia segmenttejä, joiden avulla saisin terän ohjaimen säädettyä. 

Tällä kertaa valitsin lämpökäsitellyn koivun sijasta lämpökäsitellyn pyökin. Ensiksi siitä syystä, että pyökkiaihiot sattuivat olemaan sopivan kokoisia muutaman segmentin työstöön ja toiseksi värisävy oli hieman vaaleampi kuin lämpökäsitellyllä koivulla. Työstin aihiot normaalissa järjestyksessä: särmäys oikohöylässä, sen jälkeen tasohöylässä aihio määrävahvuuteen (25,4 mm) ja lopuksi vannesahaus ja sahausjäljen höyläys oikohöylässä. Tämäkään työvaihe ei tosin mennyt "aivan kuin strömsössä", sillä höyläsin oikohöylässä sahatun sivun, jonka jälkeen huomasin, että syöttöpöytä oli säädetty 5 mm alemmas, ei 1 mm niin kuin aina yleensä pajallamme. Muistutus itselle: älä koskaan luota siihen, että asetukset ovat ennallaan tai "normaaliasennossa". Minun oli tarkoitus tehdä 40 mm leveä aihio, mutta nyt oikohöylän kurso vei siitä viisi milliä. Onneksi minulla oli ollut työstövaraa 4 mm, joten lopputuloksena oli 39 mm leveä aihio, joka ei estäisi aihion liimaamista aiemmin työstettyjen, 40 mm leveiden aihioiden kanssa.

Aihio ensin 26 mm:iin ja viimeisellä höyläyskerralla 25,4 mm:iin

Aihiot ympärihöylättynä ja määrävahvuudessa

Seuraavaksi menin pyörösahalle ja kiinnitin kulmaohjaimen paikalleen. Asetin yhden aiemmista segmenteistä terää ja kulmaohjainta vasten ja lukitsin ohjaimen oikeaan asentoon. Tällä kertaa sahaus onnistui ensiyrityksellä. Sahasin neljä segmenttiä pyökistä ja päätin yhdistää ne lämpökäsitellyn koivun kanssa yhdeksi kehäksi. 

Sitten varsinaiseen liimausvaiheeseen. Liimausalustana käytin paksua mdf-levyä, johon opettajamme Keimo suositteli kelmun laittamista suojaksi. Tämä estäisi mdf-levyn tarttumisen kehien pintaan. Isosta levystä oli myös etua puristimien kiinnityksessä, sillä laitoimme levyn puoliksi höyläpenkin reunan yli, ja kiinnitimme sen pöytään yhdellä puristimella. Tavallista koivua olevien kehien liimausaika olisi noin tunnin verran, kun taas ne kehät, jotka olisivat kokonaan tai osittain lämpökäsiteltyä puuta, tulisi antaa kuivua vähintään 4-5 kertaa pidempään. Liimaksi sopii tavallinen puuliima, joka pajallamme taitaa olla Kiilto B3:a. Kyseinen liima on "PVAC-perustainen liima kosteudenkestäviin kasaus- ja kokoonpanoliimauksiin sekä lautaparketin ja laminaattilattioiden ponttiliimauksiin." (http://www.kiilto.com/fi/rakentaminen/tuotteet/?product_group=11&prod=118). Tämä ei kuitenkaan sovellu jatkuvasti vedessä oleviin liimauksiin, kuten esim. veneen ulkoliimaukset.

Kelmutettu liimausalusta

Aihioita varten minun tarvitsi liimata yhteensä kahdeksan kehää, ja koska pajalla oli kaksi nauhapuristinta, tulisi tämä työvaihe jakaantumaan usealle demokerralle. Päätin aloittaa koivusegmenttien liimauksella, sillä niiden kuivumisaika oli lyhempi. Liimasiveltimiä säilytetään pajalla vesiastiassa, joten kuivasin siveltimen huolellisesti ennen liimauksen aloittamista. Jos siveltämisessä on vettä, heikentää se liimasauman lujuutta. Sorvauksessa liimaussauman onnistuminen on erittäin tärkeää työn onnistumisen ja turvallisuuden kannalta. Etenkin kun sorvausaihioni on niin suuri, kappaleen paino ja suuri kehänopeus sorvatessa aiheuttavat omat vaatimuksensa liimasaumalle. Asetin segmentit vierekkäin kelmutetun mdf-levyn päälle. Olin ennen liimausta tehnyt koepuristuksen nauhapuristimella ja varmistunut siitä, että segmentit puristuvat hyvin yhteen. Otin aina kerrallaan neljä segmenttiä käteen, ja levitin niihin liiman. Tämän jälkeen asetin ne kehäksi ja puristin segmentit yhteen nauhapuristimella. Puristusvaiheessa segmentit pyrkivät vähän liikkumaan, joten niitä piti vielä ennen lopullista puristusta asetella oikeille paikoilleen. Osa segmenteistä alkoi nousta puristettaessa, joten käytin kuminuijaa niiden saamikseksi takaisin paikoilleen.

Huomasin pian, että kuminuijaa parempi vaihtoehto oli käyttää levyä, jolla kaikki segmentit pysyisivät paikoillaan liimauksen aikana. Jatkoin liimausta siten, että levitin liiman ja puristin segmentit yhteen nauhapuristimella. Tämän jälkeen asetin kehän päälle levyn ja kiinnitin sen muutamalla puristimella. 

Vasemmalla liimauksessa oleva kehä, ja oikealla valmiita kehiä pinossa

Kun liima kuivui, minulla oli aikaa valmistella muita kehiä. Henri oli keksinyt lisätä vaaleiden segmenttien väliin  tummia puun paloja, joten päätin itsekin kokeilla samanlaista ideaa sorvausaihion kulho-osaan. Minulle oli jäänyt pieni määrä Lämpökäsiteltyä koivua ja pyökkiä, josta saisin ehkä sahattua 15 mm paksuisia paloja segmenttien väliin. Päätin kokeilla sellaista, että joka toiseen väliin tulisi pyökkiä ja toiseen koivua. Palat olivat kooltaan noin 100-140 mm pitkiä, joten niiden sahaaminen pyörösahalla oli vaikeaa. Toisaalta vannesahalla sahatessa en saisi aikaan riittävän suoraa pintaa liimausta varten. Päätin kuitenki kokeilla sahaamista pyörösahalla. Kappaleen kiinnittäminen olisi vaikeinta. Keksin kuitenkin käyttää pikapuristinta apuna, jolloin minun ei tarvinnut viedä sormia lähelle terää.

Piirsin sahattavaan kappaleeseen viivan ja kohdistin viivan tarkasti joka kerta terän kanssa. Tämän jälkeen sahasin kappaleen. Tein yhteensä kahdeksan kappaletta 15 mm paksuisia paloja, ja koepuristuksessa kehä näytti tältä:

Kun tarkastelin seuraavana päivänä uudemman kerran kehää, huomasin etteivät palat puristuneet kunnolla toisiaan vasten. Sahauksesta ei ollut tullut täysin suora, joka saattoi johtua siitä, että puristin väänsi kappaletta sahauksen aikana johonkin suuntaan, tai sitten olin tehnyt mittausvirheen. Todennäköisesti vikaa oli molemmissa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että yhdessä palassa oli selkeä heitto ja muut palat olivat suoria.  Kokeilin hioa palaa suoraksi, mutta kuten arvata saattaa, tämä epäonnistui. Siispä palat uunin sytykkeiksi ja uudet tilalle. Pyökkiä oli vielä hieman jäljellä, joten päätin hyödyntää sitä. Lisäsin palaan hieman leveyttä, jolloin yhden palan leveydeksi tuli 20 mm. Aiemmasta poiketen ulkokehälle tulisi nyt näkyviin pyökistä päätypuu. Ajattelin, ettei tämä haitannut mitään, sillä viime vuonna sorvasin onnistuneesti koivusta lautasen, jossa oli myös päätypuuta (koska sorvausaihio oli tehty liimalevystä). Lopputulos näytti nyt tältä:

Kun kehät oli liimattu, oli aika liimata ne päällekkäin. Päätin ensin liimata virveliosan erikseen ja kulhon erikseen. Vasta viimeisenä vaiheena, liimaisin virveliosan ja kulho-osan yhdeksi aihioksi. Virveliin tuli siis kolme vaaleaa koivukerrosta ja kaksi lämpökäsiteltyä koivua olevaa kerrosta. Kehien liimasaumat eivät saisi tulla päällekkäin muiden kerrosten kanssa, joten mittasin ja piirsin kappaleisiin apuviivoja, joiden avulla saisin kohdistettua kehien saumat niin, että pystysauma olisi alemman ja ylemmän kerroksen segmentin keskikohdalla. Kun oli piirtänyt viivat, asetin ensimmäisen kehän kelmutetun mdf-levyn päälle ja levitin siveltimellä liimaa kehän päälle. Liimaa on silloin sopivasti, kun pinnassa on "maitomainen" kerros liimaa. Liiman levittämisen jälkeen otin tummanruskean kehän, ja asetin sen apuviivojen avulla edellisen päälle. Levitin jälleen liiman ja asetin uuden kerroksen. Toisin tämän neljä kertaa ja lopuksi tarkasin suorakulman avulla, että kehät olivat myös pystysuunnassa samassa linjassa. Asetin lopuksi vanerilevyn kehien päälle ja laitoin kehät puristukseen kahdeksalla puristimella. 

Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy, puristettaessa kehät pyrkivät hieman liikkumaan, joten tässäkin keskikerroksen sauma on hieman enemmän vasemmalla ylä- ja alapuolisten kehien saumaan verrattuna. Toisaalta minua jännittää myös, saanko kaikki pienet raot sorvattua pois. Tai oikeastaan ihan ensimmäisenä toivon, että kaikki liimaukset ovat onnistuneet niin hyvin, ettei rumpu hajoa ja sinkoudu irti sorvatessa. Kun rumpuaihiota tarkastelee oikein läheltä, voi siinä huomata joissakin kerroksissa muutaman pienen raon, joka johtuu siitä, että segmentit ovat päässeet nousemaan liimauksen aikana. En tiedä, kuinka olisin voinut estää rakojen syntymisen. Ehkäpä minun olisi pitänyt käyttää levyä kuminuijan sijaan jokaisella liimauskerralla segmenttipalojen tasoittamiseen. Toisaalta näin jälkeenpäin tuli mieleen, että viime vuonna erittäin käteväksi työvälineeksi osoittautunut sikli olisi voinut olla hyvä työväline myös tässä pursunneiden liimojen poistoon. Kehien hiominen olisi saattanut sen sijaan tehdä suurempaa vahinkoa, sillä usein etenkin käsin hioessa pinnasta saattaa tulla helposti aaltoileva, vaikka se näyttäisikin tasaiselta. 

Kun olin saanut virveliosan liimaukseen, tein koivusta soiroja ja liimasin ne levyksi kulhon pohjaa varten. Tarvitsin pyöreän pohjan joka olisi halkaisijaltaan 320 mm ja paksuudeltaan 20 mm. Ensin siis katkaisin koivulankusta sopivan palan (50x150x800) katkaisusahalla. Koivu oli molemmilta sivuilta vajaasärmäistä, joten ensiksi sahasin vannesahalla toiselta sivulta vajaan särmän pois. Sen jälkeen oikohöyläsin yhden lappeen ja yhden syrjän. Oikohöyläyksen jälkeen höyläsin aihion tasohöylällä 40 mm vahvuuteen. Höyläsin kummaltakin puolelta, sillä koivu oli vajaasärmäistä, ja yritin saada siitä mahdollisimman suuren pinta-alan käyttöön. Tämän jälkeen katkaisin 800 mm pitkän aihion puoliksi pyörösahalla, jotta sitä olisi helpompi käsitellä. Päätin käyttää vannesahaa soirojen sahaukseen. Ensin ajattelin käyttää vannesahaa, mutta totesin, että aihion leveys riittää, vaikka käyttäisin pyörösahaa. Asetin pyörösahan halkaisuohjaimen 25 mm:iin ja sahasin soirot. Kun soirot olivat valmiita, levitin liiman niiden pintaan ja puristin soirot liimalevyksi kiskopuristimien avulla. 

Kun liima oli kuivunut, höyläsin liimalevyn 20 mm vahvuuteen tasohöylässä. Tämän jälkeen sahasin aihion neliön muotoiseksi pyörösahalla. Otin kulmista ristimitan ja piirsin sen avulla keskipisteen levyyn. Tämän jälkeen otin metalliharpin ja piirsin levyn pintaan sopivan kokoisen ympyrän. Vahvensin piirtojäljen lyijykynällä ja sahasin levyn pyöreäksi vannesahalla. Tämän jälkeen liimasin kulho-osan kehät ja pohjan samalla tavoin kuin aiemmin.