maanantai 5. toukokuuta 2014

Kärpässienivalaisin, osa 2 - Valaisimen jalan lieriösorvaus

Heti kun olin saanut kuvunpuhalluksen tehtyä, ryhdyin sorvaamaan lampun jalkaa vaahterasta. Syksyllä tuomistani vaahteroista ainoastaan yksi kappale ei ollut haljennut kuivuessaan. Päätin kuitenkin kokeilla, jos saisin sorvattua sen niin, ettei se halkeaisi. Laitoin kappaleen kiinni sorviin ja ryhdyin hommiin. Olin vasta vähän aikaa sitten lieriösorvannut lehtikuusta lihanuijan vartta varten, joten tämä sorvaus sujui hyvin rutiinilla.

Vaahtera on oli todella hyvää puuta sorvattavaksi, ja jo pelkillä taltoilla pinta tuli todella sileäksi. Suurin kiviporanterä oli 39 milliä halkaisijaltaan, joten minun täytyi huomioida tämä mitta lampunjalkaa sorvatessa. Muuten en käyttänyt tarkkoja mittoja, keskityin vain tekemään jalasta sienen jalan näköisen.





Kun olin saanut jalan sorvattua, sahasin ylimääräisen osan pois ja ryhdyin poraamaan reikää lampulle. Mittasin aluksi, että sopiva reikä lampulle olisi ollut 21 mm. Tarkistuksen jälkeen huomasin, että olin lukenut työntömittaa huonosti, ja reiän tulikin olla 26 mm. Tämä tarkoitti sitä, että minun piti vaihtaa pylväsporakonetta ja mennä metallipuolelle poraamaan reikä loppuun. Suojasin jalan pinnan maalarinteipillä ja kiinnitin sen suuntaisruuvipuristimeen suojapalojen kanssa. Tämän jälkeen porasin reiän läpi 26 mm terällä. Aloitin nyt toisesta päädystä, jotta reiän keskittäminen olisi ollut helpompaa. Aivan keskelle reikä ei sattunut, mutta pääasia oli, ettei jalka haljennut missään vaiheessa työstön aikana. Porauksen jälkeen viilasin vielä pyöröviilalla lampun johdolle johtouran jalan pohjaan.




En ollut vielä kahden vuoden aikana käyttänyt värillistä vahaa pintakäsittelyaineena, joten oli korkea aika kokeilla sitäkin. Otin Osmo Colorin läpikuultavaa puuvahaa, jonka sävy oli kuusi (sävyn nro 3111). Purkissa sanottiin, että levitä ohut kerros. Olin pääasiassa käyttänyt öljyjä, öljyvahoja ja maaleja, joten mietin mikähän mahtoi olla riittävän ohut kerros. Levitin vahan vaahteran pintaan superlonin palalla. Minusta tuntui, ettei vaha tarttunut yhtään kappaleen pintaan, joten päätin levittää vahaa hieman runsaammin. Kuten arvata saattaa, ei olisi kannattanut. Lopputuloksena oli laikukas pinta, joten vahan kuivuttua hioin pintaa uudestaan ja levitin uuden vahakerroksen pintaan. Tällä kertaa maltoin levittää vahaa hieman maltillisemmin, joten lopputuloskin oli huomattavasti parempi. Olisin toki voinut käsitellä jalan vielä useita kertoja, mutta aika alkoi loppua kesken ja valaisin täytyi saada kasaan. Sinänsä pintakäsittelyssähän ei kestä kauan, mutta vahan kuivumisaika oli aina vuorokausi, joten en voinut enää odottaa. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen työhön jo kahdenkin pintakäsittelykerroksen jälkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti