Puukkopäivä edessä taas. Olin jokin aika sitten tehnyt puukon helan pronssista valamalla ja nyt jatkoin jälleen puukon parissa. Valutyö onnistui yllättävän hyvin, joten jatkoin hyvillä mielin työskentelyä. Puukko on menossa syntymäpäivälahjaksi isälleni, joka harrastaa hirvenmetsästystä, joten hirvensarven laittaminen kahvaan oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Niklas oli tuonut pajalle komean hirvensarven ja sain häneltä sarvea käyttööni. Kiinnitin katkaisulaikan kulmahiomakoneeseen ja katkaisin yhdestä piikistä sopivan kokoisen aihion. Tämän työvaiheen hankalin asia oli lähinnä kuolemaa muistuttava haju, joka syntyi sarvea katkaistaessa. Työstön jälkeen pajaa sai tuulettaa hetken, että siellä pystyi työskentelemään. Sain kuitenkin lohdutukseksi kuulla, ettei hirvensarvi haissut läheskään yhtä pahalle kuin lehmänsarvi. Jatkoin sarven työstämistä metallipuolen nauhahiomakoneella ja pyrin työstämään sen mahdollisimma pitkälle oikeaan muotoonsa jo tässä vaiheessa. Sarven halkaisija oli kuitenkin hieman liian pieni siihen, että sarven ruskean ulkokerroksen olisi saanut hiottua kokonaan pois. Oikeastaan muutamaan kohtaan jäänyt ruskea osa näytti kuitenkin aika hienolta ja mielestäni materiaalit saavat näyttää siltä, mitä ne ovat. Niinpä en ryhtynyt työstämään uutta palaa, vaan annoin ruskeiden osien jäädä näkyviin.
Minulla oli ajatuksena, että laittaisin kahvaan visakoivua. Olin tilannut Brisalta laadukasta visakoivua kolmen muun ryhmän jäsenemme kanssa. Saapunut materiaali oli kuitenkin huomattavasti pienempi kappale, mitä olimme osanneet ajatella. Kun tuo kappale sahattiin neljään yhtä suureen osaan, huomasin, että tuosta palasta saisi aikaan vain melko pienen kahvan. Helaan verrattuna kahva-aihiossa olisi ollut todella vähän hiomavaraa. Lisäksi en halunnut hioa pronssihelaa paljoa, jotta valujälki jäisi näkyviin. Niinpä päätin vaihtaa kahvamateriaalia. Pertulla sattui olemaan pala raidanjuuripahkaa, jonka hän lupasi käyttööni. Koska pahkassa syysuunnat menevät jo valmiiksi miten sattuu, en sahannut pahkasta kahva-aihiota mitenkään tiettyyn suuntaan, vaan pyrin sahaamaan sen mahdollisimman taloudellisesti, jotta pahkaa jäisi myös muiden käyttöön. Raidanjuuripahkan tuoksu oli muuten todella erikoinen. Tuoksu oli erittäin makea ja miellyttävän tuoksuinen, sanotaanko vaikka karkkimainen.
Seuraavaksi porasin sarviaihioon reiän ja viilasin sen ruodille sopivaksi. Tämä kävi nopeasti, sillä sarvi on huomattavasti metallia pehmeämpää ja sarven keskiosa on sarven pintaosaa pehmeämpää. Tämän jälkeen porasin kahvaan reiän ruodille. Suojasin terän märällä paperilla ja kiinnitin sen ruuvipenkkiin terän kohdalta. Pyysin Oonan kaveriksi lämmittämään ruotia kaasuliekillä ja minä upotin ruodin kahvaan. Ennen liimausta päätin vielä hioa kahvaa nauhahiomakoneella, jotta liimauksen jälkeen minulle jäisi mahdollisimman vähän työstettävää. Koska kaikki työvaiheet olivat ennalta tuttuja, työskentely eteni jouhevasti ja minulla oli varma olo omasta tekemisestä.
Kahvan työstön jälkeen päätin vielä kiillottaa helan valmiiksi kiillotustahnalla. Kunnollinen kiillottaminen olisi nimittäin lähes mahdotonta liimauksen jälkeen. Olin todella yllättynyt miten kiiltäväksi hela kiillottui. Vielä peltinä ollessaan pronssi oli ollut väriltään kellertävää, ja se oli muistuttanut messinkiä. Valamisen jälkeen väri oli muuttunut kellertävät punertavaksi. Nyt kiillottamisen jälkeen väri oli vaalea ja se toi mieleen kiiltävän kultasormuksen. Erikoista miten sama metalli muuttaa väriä noin paljon eri vaiheissa.
Hioin vielä terän selän tasaiseksi nauhahiomakoneella ennen terän viisteen tahkoamista. Halusin, että viiste olisi tällä kertaa pidempi ja kulmaltaan loivempi. Nyt muistin mitata kiven halkaisijan, jonka lisäksi osasin säätää hiontatuen korkeuden oikein, jotta terän kulmaksi tulisi 22,5 astetta. Kiinnitin teräohjaimen niin reunaan kuin mahdollista, jotta viisteestä tulisi mahdollisimman leveä. Sen jälkeen tahkosin terän ja onnistuin tällä kertaa hyvin. Viisteestä tuli melko leveä ja sain terästä terävän. Kaikissa edellisissä työvaiheissa työskentely nopeutui ja olo oli suhteellisen varma koko ajan. Työskentely oli järjestelmällistä mutta rentoa, ja siitä oli helppo nauttia, kun tiesin mitä olin tekemässä. Nyt kaikki osat työstetty valmiiksi ja seuraavaan kertaan jäisi terän lämpökäsittelyt ja kahvan liimaus ja sen loppuhionta ja pintakäsittely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti