keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Virvelirumpu segmenteistä, osa 9 - Sisäpuolen sorvaus ja hionta, viisteiden teko

 Viime kerralla sisäkehän sorvaus päättyi siihen, että nelileukaistukan kiinnitys löystyi ja aihio tipahti sorvin johteiden päälle. Yritimme miettiä opettajien kanssa eri vaihtoehtoja työn jatkamiselle, ja totesimme, että on parasta irrottaa virveli- ja kulho-osa erilleen. Kiinnitin aihion jälleen sorviin, sillä siinä osat oli helpointa sahata irti toisistaan. Otin selkäsahan ja sahasin osat erilleen mahdollisimman tarkasti liimasauman kohdalta.







Koska osat olivat nyt erillään, myös istukan vaihtaminen oli mahdollista. Päätin käyttää virvelin sorvauksessa lautasistukkaa, jonka saisi kiinni neljällä ruuvilla aihion pohjaan. Siispä seuraavaksi oli vuorossa uuden pohjan valmistaminen virvelille. Tarvitsin noin 330 x 330 kokoisen pohjan virvelille. Valmistin kahdeksasta 42 mm leveästä koivusoirosta liimalevyn. Höyläyksen jälkeen pohjalle jäi paksuutta 35 mm. Luultavasti ohuempikin pohja olisi kestänyt, mutta opettajamme Asko neuvoi käyttämään riittävän pitkiä ruuveja kiinnityksessä. Kun olin saanut pohjan liimattua ja höylättyä, sahasin sen pyörösahalla neliön muotoiseksi ja merkitsin keskikohdan ristimitan avulla. Tämän jälkeen mittasin virvelin ulkokehän halkaisijan, joka oli 326 mm. Seuraavaksi piirsin harpin avulla ympyrän pohjaan ja vahvistin jäljen lyijykynällä.




Ympyrän piirtämisen jälkeen menin vannesahalle ja sahasin pohjan ympyrän muotoiseksi. Viimeistelin vielä sahausjäljen nauhahiomakoneella. Seuraavaksi oli vuorossa pohjan liimaus aihioon. Jotta puristus olisi tasainen, päätin käyttää kahdeksaa puristinta. Otin jälleen paksun mdf-levyn liimausalustaksi ja kiinnitin levyn puristimella höyläpenkkiin siten, että puolet levystä meni höyläpenkin reunan yli. Tällä tavoin saisin kaikki puristimet kiinnitettyä. Kuivasin liimasiveltimen hyvin ja levitin liiman virvelin yläreunaan. En laittanut tällä kertaa mitään kohdistusmerkkejä, vaan päätin luottaa näppituntumaan. Asettelin pohjan siten, että se tuntui olevan joka puolelta virvelin ulkoreunan tasalla. Pyrin myös siihen, ettei pohjan soirojen liimasaumat osuisi kohdakkain virvelin yläreunan kehän liimasaumojen kanssa. En tosin usko, että tällä olisi ollut juurikaan vaikutusta sauman kestävyyteen, mutta eipä siitä haittaakaan tai ylimääräistä vaivaa ollut.












 

Vihdoinkin D-day! Päivä, jota olen odottanut jo kohta useamman kuukauden ajan. Pääsisin vihdoinkin sorvaamaan virvelin sisäpuolta ja saisin myös ehkä tämänkin projektin joskus etenemään. Otin lautasistukan ja keskitin sen mahdollisimman tarkkaan keskelle, jotta epäkeskoa ei pääsisi syntymään. Tarkistin keskikohdan mittaamalla aihion reunan ja istukan reunan välisen etäisyyden kuvassa näkyvien viivojen avulla. Nämä viivat olivat ristimittauksen jäljiltä, joten tiesin, että istukka osuu keskelle, jos näkyviin jäävien viivojen pituudet ovat samat. Kun olin saanut istukan keskitettyä, kiinnitin sen neljällä 5x40 ruuvilla pohjaan.



 Kiinnitin aihion sorviin ja ryhdyin säätämään talttatukea sopivalle kohdalle. Huomasin, että ulko- ja sisäkehän välillä oli melko paljon heittoa. Niinpä talttatukea ei saanut asetettua kovin lähelle heti alussa. Tämä taas tarkoitti sitä, että eteneminen tulisi olemaan hidasta ja erittäin varovaista. Talttatuen säädön jälkeen ryhdyin sorvaamaan. Päätin aloittaa sorvaamisen pienimmillä kierroksilla (500 rpm). Mietin, mikä olisi paras tapa edetä ja päätin sorvata yhden kehäkerroksen kerrallaan. Taltaksi valitsin rouhintataltan, jota olin käyttänyt pääasiassa koko projektin ajan.







Aluksi sorvaus eteni ihan hyvin, sillä näkyvyys oli hyvä ja käsillä oli hyvin tilaa työskennellä. Talttaa piti kuitenkin käsitellä hyvin varovasti, sillä se haukkasi heti, jos yritin sorvata vähän isompaa lastua. Sain kaksi ensimmäistä kerrosta sorvattua melko hyvin, mutta sitten homma alkoi vaikeutua. Taltta alkoi haukata ja iskeä käsille yhä useammin, sillä en saanut asetettua talttaa oikeaan asentoon. Taltan varsi oli sen verran pitkä, että se otti kiinni aihion reunaan, joten en saanut asetettua taltan kärkeä kunnolla. Koska taltta oli hieman väärässä asennossa, taltan reuna osui puuhun ja taltta haukkasi usein. Kokeilin välillä myös viistotalttaa mutta se ei tuntunut soveltuvan tässä vaiheessa sen paremmin. Kylmä hiki valui ja kieli oli keskellä suuta koko ajan. Tämä oli ehdottomasti stressaavin työvaihe koko projektin aikana ja itse asiassa koko tämän vuoden opiskelujen aikana.

Viimein minulta meni hermo ja päätin ottaa järeämmät keinot käyttöön. Pysäytin sorvin ja hain selkäsahan. Virvelin sisäpuoli oli edelleen kahdeksankulmainen ja kehät oli liimattu siten, että päällekkäiset liimasaumat eivät osu kohdakkain. Niinpä kulmia todella paljon. Päätin pyöristää kulmia sahaamalla ja talttaamalla niitä. Sahasin jokaisen kerroksen segmenttipalan puolesta välistä rungon tasalle, jotta saisin taltattua ne pois. Kun olin saanut urat sahattua, talttasin kulmat pois hyvin ronskilla otteella. Talttauksen jälkeen tasoitin kulmia vielä raspilla.











Seuraavaksi kiinnitin aihion jälleen sorviin ja jatkoin sorvausta. Nyt työskentely tuntui heti erilaiselta, joten talttaamisesta oli ollut selvästi hyötyä. Pystyin nyt asettamaan talttatuen koko matkalle ja sain sen asetettua myös paljon lähemmäs. Pystyin kuljettamaan talttaa tasaisesti ilman, että haukkasi puuhun, ja jo muutaman kerran jälkeen aihion pinta oli melko tasainen. Yritin kohdistaa talttatuen suorakulman avulla yhdensuuntaiseksi ulkokehän kanssa. Sorvaus eteni hyvin ja aloin jälleen uskoa, että ehkäpä projekti sittenkin valmistuisi joskus. Jossain vaiheessa sorvauksen aikana Asko neuvoi lisäämään kierroksia, mutta en ihan tarkkaan muista, missä vaiheessa vaihdoin kierrokset 500:sta 900:aan. Kierrosten lisääminen helpotti myös sorvausta.




Käytin vuoroin viistotalttaa ja rouhintatalttaa. Rouhintataltalla sai sorvattua isompaa lastua, mutta usein kävi niin, että tasaiseen pintaan tuli jossain vaiheessa ura. Viistotaltalla pinta pysyi tasaisena, mutta irtoava lastu paljon pienempää. Tosin ehkä taltat olisivat voineet olla vähän paremmassa terässä. Kävin toki välillä teroittamassa rouhintatalttaa, mutta viistotalttaa en teroittanut, koska en ole sitä harjoitellut.

Suoran talttatuen käytössä oli yksi ongelma: se ei yltänyt rummun pohjaan asti. Niinpä alimpana pohjassa olevan segmenttikerroksen sorvaaminen oli mahdotonta. Kokeilin vaihtaa L:n muotoiseen talttatukeen. Tämä ylsi hyvin pohjaan asti, mutta ongelmana oli tuen pinnan epätasaisuus. Pinnassa oli lommoja, joten taltta liikkui tuen päällä huonosti. Usein kävikin niin, että taltta takertui johonkin talttatuen lommoon tai uraan, jolloin myös puun pintaa tuli esimerkiksi ura. Alimmaisen kerroksen sorvaaminen oli hankalaa, sillä käsillä ja taltalla ei ollut paljoa tilaa. Talttaa oli myös vaikea pitää oikeassa asennossa, jolloin taltta jälleen helposti haukkasi puuhun.

Alimmaista kerrosta sorvatessa ongelmaksi muodostui huono valaistus, ja irtoava lastu. Sain valaistusongelmaan ratkaisun, kun hain yhden magneettisesti kiinnityvän kohdevalon ja kiinnitin sen siirtopylkkään. Kun valo tuli eri suunnasta, ikäviä varjoja ei ollut. Lastua puolestaan jäi pyörimään rummun sisään, joten jouduin monta kertaa pysäyttämään sorvin ja kaapimaan lastut pois rummun sisältä. Usein kävi niin, että lastua irtosi sen verran, että taltan kärki hävisi näkyvistä. Vedin tällöin aina taltan pois rauhallisesti, pysäytin sorvin ja otin lastut pois.





En saanut sorvattua alimmaista kerrosta kokonaan, mutta mittasin, että saisin pohjan irrottamisen jälkeen jyrsittyä loput laakeriterällä. Viimeisenä vaiheena oli rungon sorvaaminen tasavahvaksi koko matkalta. Ongelmana oli, että ulkokehällä ei oikeastaan ollut enää sorvausvaraa. Yritin mitata länkiharpilla rungon vahvuutta, mutta harppikaan ei yltänyt rummun pohjaan asti. Huomasin kyllä, että aihio paksunee pohjaan päin, joten runko oli siis paksumpi toisesta päädystä. Rungon paksuus päädystä oli 11 mm, ja sisäpinnan tasoittamisen jälkeen sen paksuus pohjasta oli noin 15 mm. Tein itselleni mittausapuvälineen ja sahasin vannesahalla pieneen vanerinpalaan suoran 11 mm leveän ja 170 mm pitkän uran. Asetin tämän "mittaushaarukan" rungon molemmin puolin ja merkitsin lyijykynällä kohdan, mistä kohtaa sorvausta tuli jatkaa. 







Huomasin, että ulkokehä ei ollut aivan tasainen, joten minun täytyi vielä kerran sorvata myös rummun ulkopuolelta. Asetin jälleen talttatuen paikalleen, mutta kuinka ollakaan, talttatuen jalusta ei mahtunut rummun alle, eikä tuki riittänyt tällöin koko pituudelle. Mietin myös, että olisin irrottanut aihion ja siirtänyt tuen toiselle puolelle, mutta nyt ongelmana oli se, että tuen jalusta otti kiinni myös sorvin runkoon, eikä rumpua saanut kiinnitettyä karaan. Sain kuitenkin ulkokehän sorvattua ja tasoitettua melkein koko matkalta, joten päätin jyrsiä loput laakeriterällä myöhemmin.







En sorvannut sisäkehää täysin valmiiksi ennen ulkokehän oikaisua. Ryhdyin vielä viimeistelemään sisäkehää sorvaamalla, sillä keskikohta tuntui päitä paksummalta. Sorvasin viistotaltalla vähän kerrallaan ja mittasin rungon vahvuutta länkiharpilla ja "mittahaarukalla". Vihdoin ja viimein runko tuntui tasavahvalta, vaikka arvelin, että vahvuudessa saattoi olla vielä pieni heitto. Päätin antaa tuon pienen heiton olla, sillä en halunnut pilata aihiota enää näin loppumetreillä. Jos taltta olisi vaikka haukannut pahasti tässä vaiheessa, olisi rungon vahvuudesta saattanut joutua ottamaan taas millejä pois. Vielä lopuksi ennen hiomista, sorvasin rungon päädyn tasaiseksi viistotaltalla. Tämän jälkeen hioin vielä sisä- ja ulkopuolen P120-P320-hiomapapereilla.







 "No niin, hyvä yleisö! Hetki, jota olette odottaneet, on koittanut!" Vihdoinkin, useita työtunteja ja hikikarpaloita myöhemmin sain vihdoinkin rummun pois sorvista. Otin jälleen selkäsahan ja sahasin rummun pohjan varovasti irti liimasauman kohdalta. Mittasin nyt rungon vahvuuden ja toisessa päässä vahvuus oli 11 mm ja toisessa 13 mm. Olen ihan tyytyväinen, sillä sorvaaminen oli todella haastavaa. Toivon mukaan rummun hyvä sointi ei jäisi tuosta kiinni.

Seuraavaksi menin alajyrsimelle ja kiinntin siihen suoran laakeriterän. Viime vuonna kitaraa tehdessäni käytin aika paljon jyrsimiä, joten käyttö tuntui todella luontevalta näin pidemmän ajankin jälkeen. Säädin korkeuden sopivaksi ja jyrsin rummun sorvaamatta jääneet kohdat. Rummun molempiin päihin täytyy tehdä vielä viisteet. Jyrkempi viiste tehdään kumpaankin päähän sisäpuolelle ja ulkopuolelle taas tulee todella pieni pyöristys. Viisteen kulma vaihtelee mallista riippuen mutta 45 astetta yksi tavallisimmista. Ja oikeastaan tuon kulman valintaan vaikutti myös se, että pajallamme sattui olemaan sopiva jyrsinterä. Ulkopuolisen pyöristyksen voi tehdä myös koneella tai käsin mutta sisäpuolen viiste on kätevintä tehdä jyrsimällä. Koska rummun halkaisija on päässyt pienemään sen verran paljon, oli järkevintä jättää ulkopuoliset pyöristykset tekemättä, ainakin koneella. Jos ulkopuolen pyöristys on suuri, kaventaa se entisestään rummun halkaisijaa ja sitä kohtaa, josta rumpu koskettaa kalvoa.

Rungon vahvuus oli siis 11 mm toisessa päässä ja toisessa 13 mm. Vaihdoin alajyrsimeen terän ja säädin terän siten, että viisteen korkeudeksi tulee 8 mm. Tällöin kosketuspintaa jää muutaman millin verran. Tein muutamia koejyrsintöjä erilliseen puupalaan, jotta sain korkeuden asetettua. Tämän jälkeen jyrsin viisteet. Jyrsin ensin paksumman päädyn. Tämän jälkeen pudotin hieman terän korkeutta, jotta myös ohuempaan päätyyn jäisi riittävästi kosketuspintaa. Paksumpaan päätyyn pintaa jäi n. 5 mm ja ohuempaan n. 3 mm. Jos haluan, että viisteet ovat samanlaiset molemmissa päissä pystyn vielä helposti muuttamaan paksumman pään viistettä niin, että kosketuspintaa jää vähemmän. Minun täytyy kuitenkin tutustua viisteiden malleihin vielä lisää ja hankkia lisätietoa, ennen kuin jatkan tämän parissa.











Huhhuh! Onpahan ollut projekti! Olen äärimmäisen tyytyväinen ja helpottunut, että sain sorvauksen lopulta valmiiksi. Aikaa on kulunut lähes neljä kuukautta projektin aloittamisesta. Työtunteja on takana myös useita kymmeniä ja pelkkään sorvaukseen on kulunut aikaa arviolta ainakin 20 tuntia. Projekti on ehkä kokonaisuudessaan tällä hetkellä puolivälissä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että vaikeimmat vaiheet ovat jo takanapäin. Ainakin olen oppinut todella paljon. Itse asiassa voisinkin vähän muistella ja listata tähän muutamia asioita, joiden kanssa olen joutunut painimaan ja pähkäilemään

Segmenttisorvauksen ABC:
- tarkasta ensimmäisenä käyttämäsi sorvin enimmäismitat - kun ei mahdu, niin ei mahdu
- ota huomioon myös talttatukien ja talttojen mahdollisuudet ja ulottuvuudet - talttatuen pituus ja jalustan koko tuotti minulle paljon haasteita
- työstövaraa saa olla reilusti
- jos aihio on iso, käytä myös paljon segmenttejä ( > 8) - kulman sahaustarkkuus lisääntyy mutta toisaalta sorvaaminen helpottuu
- jos teet kehät esim. kahdeksalla segmentillä, sisäpuolen kulmat voi ronskisti muotoilla vaikkapa taltalla, ulkopuolella pystyy käyttämään vannesahaa
- segmenttien liimauksessa ja kehien liimauksessa päällekkäin tasainen puristus on todella tärkeää - puristuksessa kannattaa käyttää levyä ja paljon puristimia, sillä pieninkin pykämä voi jäädä näkyviin raoksi itse työhön
- puu elää, älä siis aikaile - pyri tekemään sorvaus valmiiksi mahdollisimman lyhyen ajan sisällä
- projektit paisuvat helposti - aina ei kannata yrittää saada kahta kärpästä yhdellä iskulla, tämäkin projekti olisi luultavasti valmistunut aikoja sitten, jos olisin vain tehnyt suoraan pohjan virveliin






1 kommentti:

  1. Todella mielenkiintoista lukea näistä sorvauksista. Minun mieheni myös pitää tämmöisistä projekteista. Hän juuri puhui, että aikoo ehkä hankkia Mastercam Lathen sorvaukseen. Itse en tämmöisiä ole nähnyt, mutta mukava aina oppia uutta. https://www.camaster.fi/mastercam

    VastaaPoista