Koska segmenttien katkaisu oikeaan kulmaan vaatisi erittäin tarkkoja asetteita, päätimme Henrin kanssa työskennellä yhdessä, jotta saisimme kummankin segmentit ajettua samalla kertaa. Ensimmäisenä ongelmana meidän piti Henrin kanssa ratkaista, kuinka saisimme oikean kulman sahattua segmentteihin. Oikea kulma oli 22,5 astetta, joten etenkin tuo puoli astetta saattaisi tuottaa ongelmia. Saimme opettajaltamme Askolta ohjeen kallistaa pyörösahan terä ensin oikeaan kulmaan, jonka jälkeen siirtäisimme säätöpalaan sahatun kulman pyörösahan kulmaohjaimeen. Henri oli valmistanut männystä aiemmin sopivia soiroja säätöpaloiksi ja testikehän valmistamista varten. Lähdimme työskentelemään ohjeen mukaan ja ensimmäisenä kalibroimme digitaalisen mittakellon nollaan asteeseen pyörösahan pöydän päällä. Tämän jälkeen säädimme pyörösahan terän 22,5 asteen kulmaan mittakellon avulla.
Säädimme terän niin, että toinen meistä painoi mittakellon sivun kiinni terään ja toinen kallisti terän kulmaa pyörittämällä säätökampea. Kun saimme mittakelloon oikean lukeman, asetimme säätöpalan syrjälleen katkaisuohjainta vasten ja ajoimme kulman säätöpalaan. Säätöpala piti laittaa syrjälleen, sillä haluttu kulma poikkesi nyt 22,5 astetta pystysuunnasta, ja meidän tuli siirtää sama kulma hetkeä myöhemmin vaakatasoon. Tämän jälkeen tarkistimme mittakellolla sahatun kulman kaltevuuden. Sahaus vaikutti onnistuneelta, joten päätimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Palautimme terän kaltevuuden takaisin normaaliasentoon mittakellon avulla ja kiinnitimme kulmaohjaimen pyörösahaan. Kun terän kallistus oli palautettu nollaan asteeseen, asetimme säätöpalan lappeelleen pöydän päälle ja painoimme sahatun kulman terän vasten. Tämän avulla säädimme kulmaohjaimen oikeaan kulmaan ja lukitsimme sen paikalleen. Tässä vaiheessa segmentin pituudella ei vielä ollut merkitystä, koska teimme vasta segmenttejä testikehää varten. Asetimme segmentin pituudeksi noin 140 mm, joka oli lähellä sitä pituutta, johon tulisin itse sahaamaan segmentit. Totesimme, että toisaalta pitkästä on hyvä lyhentää, jos kulmassa olisi vielä säätämistä. Oli ensimmäisen testiajon aika.
Ensimmäisen sahauksen jälkeen tulos näytti tältä. Eipä onnistunut. Yllätyimme, kuinka paljon kehä jäi auki, vaikka olimme mielestämme tehneet säädöt huolellisesti. Koska segmenteissä oli nyt kulmat molemmissa päissä, niiden pystyssä pitäminen oli hankalaa, ja tästä syystä myös mittakellon ilmoittama lukema vaihteli jatkuvasti. Kokeilimme tukea segmenttiä oikohöylän ohjainta vasten mutta paras tapa oli kuitenkin asettaa segmentti suorakulman päälle ja mitata kulma tällä tavoin. Kulma heitto taisi olla vain joitain asteen kymmenyksiä, mutta kulma oli silti liian loiva. Koska yhdessä kehässä on yhteensä 16 kulmaa (8 segmenttiä, jokaisessa kaksi kulmaa), pienikin heitto kertaantui suureksi.
Siispä säädimme jälleen kulmaohjainta samalla tavoin kuin aiemmin, ja teimme uudet sahaukset. Koska kulma oli väärä molemmissa päissä, täytyi segmentteihin ajaa uusi kulma molempiin päätyihin. Seuraavan sahauksen tulos oli tällainen:
Olimme jo hieman lähempänä, sillä rako oli pienentynyt, mutta kuten kuvasta näkyy, meidän oli pystyttävä säätämään ohjain vielä tarkemmin. Jälleen kerran samat vaiheet kuin aiemmin ja uudet sahaukset. Ihmettelimme, kun välillä segmenttien pituudessa oli heittoa, vaikka käytimme kuvassa näkyvää ohjainta. Huomasin, että ohjaimen lukitusruuvi oli hieman löysällä, jolloin ohjain pääsi hieman heilumaan, mitä taas aiheutti välillä segmentin pituuden vaihtelua ja mitä todennäköisemmin, myös kulman vaihtelua. Kiristin lukitusruuvin jakoavaimella, ja jatkoimme työskentelyä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, meidän olisi kannattanut käyttää pidempää säätöpalaa, sillä pidemmässä palassa olisimme huomanneet ohjaimen poikkeaman paremmin. Seuraavan sahauksen jälkeen saimme kulman oikein ja laitoimme segmenttipalat nauhapuristimeen. Nyt olimme jo todella lähellä, mutta silti kahdessa saumassa oli pieni rako. Todennäköisesti sauma ei puristuisi liimauksessa riittävän hyvin kiinni, jolloin se myös suurella varmuudella hajoaisi sorvatessa. Meidän ei siis jälleen auttanut muu kuin tehdä uudet sahaukset.
Koska kulmien heitot olivat olleet koko hyvin pieniä, vain noin yhden tai kahden kymmenyksen luokkaa, oli säätäneet ohjainta kopauttamalla sitä kädellä kevyesti jompaan kumpaan suuntaan. Emme ehkä vielä tässäkään vaiheessa olleet täysin ymmärtäneet, oliko kulma liian loiva vai jyrkkä. Silmämääräisesti havainnointi oli myös erittäin hankalaa, sillä muutokset olivat hyvin pieniä. Tähän asti jokaisella sahauskerralla kulma oli ollut liian loiva, mutta seuraavan sahauksen tulos olikin päinvastainen: kulma oli muuttunut liian jyrkäksi, eikä kehä mahtunut enää puristumaan kiinni. Nyt viimein ymmärsimme, mihin suuntaan kulmaohjainta piti säätää, jotta saisimme oikean kulman aikaiseksi. Ja niinhän se lopulta onnistuikin.
Kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, muutin työn mittoja ja päätin paksuntaa yhtä segmenttikerrosta, joten tarvitsin vielä hieman lisää koivua. Henri ryhtyi sahaamaan segmenttejä omaan työhönsä, joten minä tein sillä aikaa lisää soiroja. Sattumalta Henriltä oli jäänyt juuri sopivan kokoinen lankun pala yli, joten päätin hyödyntää sen omaan työhöni. Aihion lappeet olivat höyläyksen jäljiltä, joten minun tarvitsi ainoastaan höylätä tonen syrjä. Tämän jälkeen halkaisin aihion kahtia vannesahalla ja höyläsin soirot määrävahvuuteen tasohöylällä.
Kun Henri oli sahannut omat segmenttinsä, oli minun vuoroni. Asetin kulmaohjaimessa olevan pituudensäätöohjaimen 143 millimetriin ja ryhdyin sahaamaan. Koivussa, jota olin ottanut, sattui olevan paljon oksia, joten sahatessa alkoi näyttää siltä, että joutuisin hylkäämään osan segmenteistä ja mahdollisesti tekemään vielä kerran uusia. Sahasin kuitenkin kaikki soirot, jotka olin valmistanut, ja toivoin, että saisin puun riittämään. 64 segmenttipalan jälkeen pyörösahan ympäristö alkoi muistuttaa jo melkoista taistelutannerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti