Vierailin pari viikkoa sitten kotipaikkakunnalla sukuloimassa, ja kuinka ollakaan minulle tarjoutui mahdollisuus saada lehtikuusta ja vaahteraa. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään kyseisistä puulajeista, joten nyt päätin ottaa puita kokeeksi. Viime vuonna tosin tein sähkökitaran kaulan vaahterasta, mutta tuolloin kyseessä oli ilmeisesti ulkomainen vaahtera.
Lehtikuusen puuaines on havupuuksi kovaa ja jopa niin painavaa ettei lehtikuusta pysty tuoreena uittamaan. Lisäksi pihkaisuutensa vuoksi lehtikuusi on hankalaa sahattavaa ja kuivattavaa. Puuaines on kuivana kovaa, mutta vääntyy ja halkeilee helposti kuivattaessa. Silti lehtikuusi kutistuu vähän ja on kohtalaisen säänkestävää. Puuaineksen työstäminen on kuitenkin ongelmatonta, vaikka oksat ovatkin kovia ja haurait. Lisäksi pintakäsittelyjen sanotaan onnistuvan hyvin. (PuuProffa, a)
Vaahteraa kuivattaessa puuaineella on voimakas taipumus halkeilla ja kieroutua. Toisaalta kuivana käytettäessä vaahtera on kestävää. Se on vaikeasti halkaistavaa, mutta jokseenkin taipuisaa. Vaikka vaahtera on kova puulaji, sen työstö on helppoa ja höylätyt pinnat tulevat erittäin sileiksi, ja niiden pintakäsittely on vaivatonta. Vaahtera ei kuitenkaan kestä kosteutta hyvin ja se tummuu helposti. Vaahtera on suosittu puulaji erityisesti soittimien valmistuksessa. (PuuProffa, b)
Lehtikuusi oli kaadettu noin pari vuotta sitten, mutta se oli ollut pellon laidassa maan varassa, joten puu ei ollut ehtinyt kuivua mitenkään merkittävästi. Ainakin painoa tuntui olevan puolikkaalla pöllillä melko paljon. Vaahtera taas oli täysin tuoretta, sillä se kaadettiin vasta vieraillessani kotipaikkakunnalla. Nähtäväksi jää, ehtivätkö puut kuivua riittävästi, jotta niitä voisi työstää.
Metsäkeskuksen (2014) mukaan"Kaatotuoreen puun kosteuspitoisuus on noin 50 %. Puun kuivumisen kannalta otollisinta aikaa on kevät ja alkukesä. Varhain keväällä hakatut pilkkeet kuivuvat muutamassa kuukaudessa. Myöhemmin hakatut tarvitsevat pidemmän kuivumisajan. Varastointi talven yli liiterissä ei enää oleellisesti vähennä puun kosteutta. Puun kuivuminen on nopeinta, kun ilman suhteellinen kosteus on alhainen, lämpötila korkea ja tuulet voimakkaita. Kuivuessaan pilkepinot kutistuvat 6-7 prosenttia.
Polttopuun kuivumiseen vaikuttavat puulaji, paksuus, valmistustapa, ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus sekä tuulen nopeus. Polttopuun varastopaikan valinnassa kannattaa olla tarkkana. Varastopaikaksi kannattaa valita tuulinen ja aurinkoinen paikka. Polttopuut kuivuvat parhaiten, kun ilma kulkee pinon läpi. Pinojen alle tulee laittaa kunnolliset aluspuut, joiden alla ilma pääsee liikkumaan.
Polttopuut tulisi halkaista kuivumisen nopeuttamiseksi. Pienemmillä puilla riittää kuoren rikkominen. Etenkin halkaisematon lehtipuu kuivuu erittäin huonosti ja lahoaa herkästi.
Puut olisi hyvä siirtää liiteriin ennen syyssateita. Jos pinot jätetään ulos talveksi, ne pitää peittää. Tällöin on huolehdittava kosteuden haihtumisesta. Puupinon ja sitä peittävän muovin tms. väliin on jätettävä rako, jotta ilma kiertää."
Pelastin puut sisätiloihin kuivumaan keskeltä syyssateita. Puutavara oli siis läpeensä kosteaa, kun toin puut pajalle. Kun olin saanut tuotua puut pajalle, ne piti työstää aihioiksi ja laittaa kuivumaan. Kuorin ensin lehtikuusen kokonaan ja ryhdyin työstämään sitä. Appiukkoni oli halkaissut lehtikuusipöllin kahteen osaan moottorisahalla, mutta silti minulla oli täysi työ saada pölli särmättyä ja sahattua niin, että sen työstäminen aihioiksi olisi ylipäänsä mahdollista. Lopulta sain särmättyä pölliä sen verran pyörösahalla, että pystyin ajamaan sen 60 mm:n paksuisiksi aihioiksi vannesahalla. Lehtikuusi on hyvin pihkainen puu, joten vannesahalla työstäminen oli erittäin hidasta ja hankalaa. Minulla ei ollut mitään tiettyä visioita tai sahaussuunnitelmaa, vaan sahasin aina niin päin kun minusta tuntui järkevimmältä ja helpoimmalta. Sahauksen jälkeen laitoin puut pinoon kuivumaan siten, että laitoin kerrosten väliin ohuita rimoja. Osan lehtikuusesta jätin sisälle kuivumaan ja osan vein puruvarastoon, ja hautasin puut purujen sekaan. Ongelmana puun kuivauksessa on kosteuden siirtyminen sisäosista pintaan. Jos puun pinta pääsee kuivumaan liian nopeasti, se halkeaa takuuvarmasti. Esimerkiksi sorvatessa tuoretta puuta, puu kannattaa säilyttää vaikkapa muovisäkissä, jossa on puruja tai lastuja. Tällöin kosteus siirtyy puruihin ja puu kuivuu tasaisemmin.
Vaahtera, jota sain, puolestaan oli huomattavasti pienempää läpimitaltaan (suurimmat pätkät olivat halkaisijaltaan n. 150 mm), ja ajattelinkin että vaahtera voisi olla hyvää tavaraa sorvaukseen tai puukon kahvaan. Nämä aihioit laitoimme poikien kanssa kuivumaan siten, että levitimme puuliiman päätypuuhun ja laitoimme tulostinpaperin palaset päihin. Tämän jälkeen kuorimme puukolla puun kuorta noin kolmasosan verran. Vaikka takuuta kuivauksen onnistumisesta ei ole, oli hauska touhuta näiden aihioiden kanssa ja kokeilla tuoreen puun käsittelyä sahatavaraksi.
Lehtikuusen puuaines on havupuuksi kovaa ja jopa niin painavaa ettei lehtikuusta pysty tuoreena uittamaan. Lisäksi pihkaisuutensa vuoksi lehtikuusi on hankalaa sahattavaa ja kuivattavaa. Puuaines on kuivana kovaa, mutta vääntyy ja halkeilee helposti kuivattaessa. Silti lehtikuusi kutistuu vähän ja on kohtalaisen säänkestävää. Puuaineksen työstäminen on kuitenkin ongelmatonta, vaikka oksat ovatkin kovia ja haurait. Lisäksi pintakäsittelyjen sanotaan onnistuvan hyvin. (PuuProffa, a)
Vaahteraa kuivattaessa puuaineella on voimakas taipumus halkeilla ja kieroutua. Toisaalta kuivana käytettäessä vaahtera on kestävää. Se on vaikeasti halkaistavaa, mutta jokseenkin taipuisaa. Vaikka vaahtera on kova puulaji, sen työstö on helppoa ja höylätyt pinnat tulevat erittäin sileiksi, ja niiden pintakäsittely on vaivatonta. Vaahtera ei kuitenkaan kestä kosteutta hyvin ja se tummuu helposti. Vaahtera on suosittu puulaji erityisesti soittimien valmistuksessa. (PuuProffa, b)
Lehtikuusi oli kaadettu noin pari vuotta sitten, mutta se oli ollut pellon laidassa maan varassa, joten puu ei ollut ehtinyt kuivua mitenkään merkittävästi. Ainakin painoa tuntui olevan puolikkaalla pöllillä melko paljon. Vaahtera taas oli täysin tuoretta, sillä se kaadettiin vasta vieraillessani kotipaikkakunnalla. Nähtäväksi jää, ehtivätkö puut kuivua riittävästi, jotta niitä voisi työstää.
Metsäkeskuksen (2014) mukaan"Kaatotuoreen puun kosteuspitoisuus on noin 50 %. Puun kuivumisen kannalta otollisinta aikaa on kevät ja alkukesä. Varhain keväällä hakatut pilkkeet kuivuvat muutamassa kuukaudessa. Myöhemmin hakatut tarvitsevat pidemmän kuivumisajan. Varastointi talven yli liiterissä ei enää oleellisesti vähennä puun kosteutta. Puun kuivuminen on nopeinta, kun ilman suhteellinen kosteus on alhainen, lämpötila korkea ja tuulet voimakkaita. Kuivuessaan pilkepinot kutistuvat 6-7 prosenttia.
Polttopuun kuivumiseen vaikuttavat puulaji, paksuus, valmistustapa, ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus sekä tuulen nopeus. Polttopuun varastopaikan valinnassa kannattaa olla tarkkana. Varastopaikaksi kannattaa valita tuulinen ja aurinkoinen paikka. Polttopuut kuivuvat parhaiten, kun ilma kulkee pinon läpi. Pinojen alle tulee laittaa kunnolliset aluspuut, joiden alla ilma pääsee liikkumaan.
Polttopuut tulisi halkaista kuivumisen nopeuttamiseksi. Pienemmillä puilla riittää kuoren rikkominen. Etenkin halkaisematon lehtipuu kuivuu erittäin huonosti ja lahoaa herkästi.
Puut olisi hyvä siirtää liiteriin ennen syyssateita. Jos pinot jätetään ulos talveksi, ne pitää peittää. Tällöin on huolehdittava kosteuden haihtumisesta. Puupinon ja sitä peittävän muovin tms. väliin on jätettävä rako, jotta ilma kiertää."
Pelastin puut sisätiloihin kuivumaan keskeltä syyssateita. Puutavara oli siis läpeensä kosteaa, kun toin puut pajalle. Kun olin saanut tuotua puut pajalle, ne piti työstää aihioiksi ja laittaa kuivumaan. Kuorin ensin lehtikuusen kokonaan ja ryhdyin työstämään sitä. Appiukkoni oli halkaissut lehtikuusipöllin kahteen osaan moottorisahalla, mutta silti minulla oli täysi työ saada pölli särmättyä ja sahattua niin, että sen työstäminen aihioiksi olisi ylipäänsä mahdollista. Lopulta sain särmättyä pölliä sen verran pyörösahalla, että pystyin ajamaan sen 60 mm:n paksuisiksi aihioiksi vannesahalla. Lehtikuusi on hyvin pihkainen puu, joten vannesahalla työstäminen oli erittäin hidasta ja hankalaa. Minulla ei ollut mitään tiettyä visioita tai sahaussuunnitelmaa, vaan sahasin aina niin päin kun minusta tuntui järkevimmältä ja helpoimmalta. Sahauksen jälkeen laitoin puut pinoon kuivumaan siten, että laitoin kerrosten väliin ohuita rimoja. Osan lehtikuusesta jätin sisälle kuivumaan ja osan vein puruvarastoon, ja hautasin puut purujen sekaan. Ongelmana puun kuivauksessa on kosteuden siirtyminen sisäosista pintaan. Jos puun pinta pääsee kuivumaan liian nopeasti, se halkeaa takuuvarmasti. Esimerkiksi sorvatessa tuoretta puuta, puu kannattaa säilyttää vaikkapa muovisäkissä, jossa on puruja tai lastuja. Tällöin kosteus siirtyy puruihin ja puu kuivuu tasaisemmin.
Vaahtera, jota sain, puolestaan oli huomattavasti pienempää läpimitaltaan (suurimmat pätkät olivat halkaisijaltaan n. 150 mm), ja ajattelinkin että vaahtera voisi olla hyvää tavaraa sorvaukseen tai puukon kahvaan. Nämä aihioit laitoimme poikien kanssa kuivumaan siten, että levitimme puuliiman päätypuuhun ja laitoimme tulostinpaperin palaset päihin. Tämän jälkeen kuorimme puukolla puun kuorta noin kolmasosan verran. Vaikka takuuta kuivauksen onnistumisesta ei ole, oli hauska touhuta näiden aihioiden kanssa ja kokeilla tuoreen puun käsittelyä sahatavaraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti