Palasin pitkästä aikaa puun taivutuksen pariin. Olin syksyllä kokeillut lepän taivuttamista huonolla menestyksellä. Tämä seuraava idea sai alkunsa jälleen kerran pajalla eräällä kahvitauolla. Päätin vaihtaa taivutustyön aihetta ja tehdä rasian sijasta hyllyn, jossa olisi kaksi taivutettua kaarta. Idean itse hyllyyn sain eräästä kirjasta. Kaikki muut olivat aiemmin tehneet taivutusta varten erillisen muotin, mutta ryhdyimme Pertun kanssa kahvitauolla ideoimaan taivutusalustaa, joka olisi muunneltavissa ja säästäisi paljon puuta. Puun taivutusalusta olisi tietyn kokoinen liimalevy, joka olisi täynnä reikiä tasaisilla väleillä, ja näihin reikiin voisi laittaa pyörötappeja. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja aloin työstää männystä liimalevyä. Katkaisin ensin mäntylankusta sopivat aihiot katkaisusahalla, jonka jälkeen höyläsin lankut oiko- ja tasohöylällä. Tämän jälkeen sahasin lankut soiroiksi pyörösahalla. Lopuksi levitin liiman soirojen syrjiin, ladoin ne levyksi, ja laitoin levyn puristuksiin.
Kun liima oli kuivunut, tasasin levyn päädyt pyörösahalla. Tämän jälkeen ryhdyin mitoittamaan reikien paikkoja levyyn. Päätin tehdä reiät 15 mm poranterällä, sillä pajalla oli 15 mm vahvuista pyörörimaa, joka olisi todennäköisesti riittävän vahvaa pitämään taivutusaihion paikoillaan. Reikien väli oli keskipisteestä keskipisteeseen 30 mm. Näin reikien väliin jäi aina 15 mm. Mietin myös metallitappien käyttämistä, jolloin tapit olisivat voineet olla ohuempia ja taivutettavat muodot olisi ollut mahdollista määritellä tarkemmin. Puut ovat märkiä höyrytyksen jälkeen, joten ajattelin että tapit saattavat ruostua, jolloin kostea puu imee itseensä ruostetta. Niinpä hylkäsin ajatuksen ja päätin käyttää puutappeja.
Porasin reiät pylväsporakoneella. Asetin pylväsporakoneeseen syvyysrajoittimen, jotta kaikista rei´istä tulisi yhtä syvä. Olin myös merkinnyt reikien paikat purasimella mahdollisimman tarkasti, jotta poranterän kärkipiikki asettuisi kerralla aina oikeaan kohtaan. Tässä kuluikin sitten yksi ilta pajalla. Reikiä taisi tulla kaiken kaikkiaan yli 250, joten tämä työvaihe alkoi käydä loppua kohti melko tylsäksi. Lopuksi viimeistelin taivutusalustan tekemällä siihen reunajyrsinnät ja käsittelemällä sen kertaalleen Tru-Oililla.
Taivutusalustan valmistamisen jälkeen ryhdyin työstämään sopivia viiluja. Taivutukseen oli varattu vähän parempaa tuppeensahattua koivua, joka oli vähäoksaista ja syysuunnaltaan suorempaa. Sahasin ensin vannesahalla toisen reunan pois, jonka jälkeen särmäsin lankun höyläämällä. Sen jälkeen työstin 60 mm leveät viilut kuuden millimetrin paksuuteen vannesahalla ja tasohöylällä, ja laitoin ne höyrytystankkiin. Sahasin vielä pyörösahalla taivutusalustaa varten 15 mm pyörörimasta 90 mm pitkiä tappeja.
Jätin puut yöksi höyrystymään, ja jatkoin työskentelyä seuraavana päivänä. Minulla ei ollut tarkkoja mittoja hyllystä vielä tässä vaiheessa, vaan päätin ensin taivuttaa kaaret, ja sen jälkeen tehdä muuta osat sopivaksi. Asetin tappeja valmiiksi taivutusalustaan, jonka jälkeen hain viilut höyrytystankista. Taivutus olisi muuten onnistunut huomattavasti paremmin, mutta puun syysuunta ei ollut suora. Niinpä viilua ei saanut millään voimalla painettua niin, että se olisi pysynyt koko matkalta taivutusalustaa vasten. Todennäköisesti täysin suorasyisellä puulla tätä ongelmaa ei olisi ollut. Lisäksi tappien avulla taivutettaessa millimetrin tarkka työ ei onnistu. Tämä johtuu siitä, ettei tappien etäisyyttä luonnollisesti voi säätää portaattomasti. Mutta töihin, joissa riittää noin-mitta, tämä alusta vaikuttaisi soveltuvan ihan hyvin. Itse taivutus ei vieläkään onnistunut niin hyvin, että pääsisin tekemään hyllyn osia, mutta olin kuitenkin tyytyväinen tähän keksintöön. Tulipahan kokeiltua itselleni ja monelle muulle uutta taivutustapaa.
Kokeilin vielä neljä päivää myöhemmin taivuttaa 4 mm:n vahvuista koivuviilua, mutta taivutus ei onnistunut, sillä viilut oli otettu samasta lankusta, jonka syyt eivät olleet riittävän suorat. Laitoin vielä varalta useita pieniä puristimia avuksi, ja lopputulos olikin parempi. En kuitenkaan ollut vieläkään ollut täysin tyytyväinen, joten todennäköisesti minun täytyy toistaa taivutus vielä kerran tai tehdä erillinen taivutusmuotti.
On hieman hankalaa olla suunnitelmallinen ja toisaalta samaan aikaan toteuttaa tutkivaa oppimista. Tai ainakin ennakkosuunnitelmat ovat useaan kertaan menneet uusiksi. Jo monta kertaa jokin uusi mielenkiintoinen idea on syntynyt kahvitellessa tai vaikkapa illalla nukkumaan mennessä. Motivaation kannalta kaikista tärkein asia on riittävän mielenkiintoinen idea. Ainakin itse tykkään haastaa itseäni ja kokeilla uusia tekniikoita ja töitä. Huono puoli on se, että tässä vaiheessa ollaan jo huhtikuun puolessa välissä, näyttelyyn on aikaa alle kuukausi, eikä minulla ole vielä kuin noin puolet töistä valmiina. Toisaalta onnistumiset ja epäonnistumiset kasvattavat ja opettavat yhtä lailla, joten en usko, että olisin ollut itseeni tyytyväinen, jos olisin yrittänyt päästää itseni helpolla työmäärän suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti