Tuoteprojekti: Sähkökitara, osa 6 - Viimeistely, pintakäsittely ja kokoaminen

Kirjoitin virvelin pintakäsittelyn yhteydessä kitaran pintakäsittelystä, joten en palaa siihen enää tässä yhteydessä. Yhteensä pintakäsittelykerroksia Tru-Oililla tuli rungolle ja kaulalle kolme, ja molemmat onnistuivat todella hyvin. Molempien pinnan sileys ja kiilton on todella hyvä.

Seuraavaksi vuorossa oli reikien poraukset ja mikrofonien asennus. Tarkoitus oli, että mikrofonit olisivat mahtuneet koloihinsa heittämällä, mutta valitettavasti olimme mitoittaneet kolot niin tarkasti, etteivät mikrofonit mahtuneet koloihinsa. Aluksi tarkoitus oli käyttää Seymour Duncanin Jazz/JB-settiä, mutta olin pari viikkoa aiemmin hankkinut käytettynä saman valmistajan ´59/Custom 5-mikrofonisetin kultakuorisena. Erillinen suojakuori oli kuitenkin hieman paksumpi, joten mikit eivät mahtuneet koloihinsa. Niinpä minun täytyi suurentaa koloja Dremelillä. Tietenkin Dremelin piti livetä käsistä pariin kertaan, joten pintaan tuli pari pientä naarmua. Päätimme käsitellä rungon vielä kertaalleen, jotta naarmut hieman peittyisivät. Koska runko tuli käsiteltyä nyt neljänteenkin kertaan, päätin käsitellä myös kaulan vielä kertaalleen.

Tein viime vuonna perusopinnoissa sähkökitaran, ja tuolloin yritin säästää aikaa oikomalla mm. porausohjurien tekemisessä. Totesin sen tuolloin virheliikkeeksi, joten päätin tällä kertaa valmistaa ohjurin, jotta reiät asettuisivat suoraan linjaan. Sahasin mdf-levystä sopivan levyn, johon merkitsin keskilinjan ja reikien paikat. Tämän jälkeen porasin levyyn kuusi 3:n millin ja kuusi 8 millin reikää kieliä varten. Myös mikrofonien kiinnitysruuvit olivat yllättävän pitkät, joten kolojen reunoja piti vielä syventää poraamalla, jotta ruuvit eivät jääneet kantamaan.

Merkitsin runkoon maalarinteipillä oikeat porauskohdat ja kiinnitin ohjurin rungon pintaa laittamalla maalarinteippiä kaksin kerroin sen pohjaan. Koska raitojen keskitys oli onnistunut niin hyvin, pystyin käyttämään myös niitä apuviivoina. Porasin ensin reiät kolmen millin terällä ohjurin kanssa. Tämän jälkeen irrotin ohjurin ja porasin reiät vielä niin syväksi kuin terä vain ylsi. Tämän jälkeen käänsin rungon ylösalaisin, merkitsin porauskohdat ja porasin 8 mm terällä kahdeksan millimetriä syvät reiät. Olin varautunut siihen, että joudun poraamaan vielä akkuporakoneella pienempiä reikiä syvemmäksi, mutta onneksi molemmilta puolilta poratut reiät kohtasivat juuri sopivasti toisensa, eikä akkuporaa tarvittu.

Tässä vaiheessa pienemmät reiät oli porattu, joten vuorossa oli kaikkein vaikein porausoperaatio: Reiän poraus jakille. Kiinnitimme 21 mm terän pylväsporakoneeseen ja laskimme pöydän alas. Tämän jälkeen kiinnimme rungon suuntaisruuvipuristimeen ja tuimme runkoa vielä jämälaatikosta otetuilla puukappaleilla. Viime vuonna vastaava poraus tuntui todella huteralta mutta nyt onnistuimme tekemään kiinnityksestä hyvin jämäkän ja itse poraus sujui hyvin. Tämän jälkeen porasimme vielä kiinnitysruuvien reiät kaulaan ja runkoon, reiät tallalle sekä reiät hihnatapeille. Kun kaikki reiät oli porattu, suojasimme vielä kontrollikolon alumiiniteipillä. Alumiiniteippi muodostaa näin faradayn häkin ja suojaa komponentteja ulkoisilta häiritseviltä sähkökentiltä (kuten televisio tai tietokone), kunhan vain teippi maadoitetaan kunnolla. Maadoitus onnistuu helposti kontrollilevyn ja sen ruuvien kautta, eikä erillisiä maadoitusjohtimia tarvita. Kitara oli jo lähes valmis, eikä jäljellä ole enää kuin juotostyöt, satulaurien viilaaminen ja lopputrimmaus.