Viime kerralla NC-jyrsimestä katkesi kaksi terää, joten kansi- ja pohjakerroksen jyrsintä ja hieman kesken. Henri keskittyi tällä kerralla omaan segmenttisorvaustyöhönsä, joten jatkoin yksin aihioiden työstämistä. Aloitin ensimmäisenä pohjakerroksen työstämisestä. Piirsin keskikerroksen avulla puuttuvan muodon, jonka jälkeen sahasin muodon vannesahalla uraa ja viivaa pitkin. Seuraavaksi sahasin kansikerroksen irti levystä vannesahalla. Mikrofoni- ja kontrollikolojen putsauksessa käytin lovileikkausveistä, puukkoa ja jopa saksia, sillä puuta oli jäljellä ainoastaan 0,1 mm paksu kerros. Viimeistelin leikkausjäljen hiomalla reunat kevyesti P180 hiomapaperilla.
Kun olin irrottanut kaikki rungot levyistä, kiinnitin alajyrsimeen suoran laakeriterän, ja ryhdyin jyrsimään kansikerroksen alasarvea. Jyrsittävää puuta oli jäljellä vain muutaman millin paksuinen kerros, joten pystyin asettamaan laakerin rungon yläosaan ja jyrsimään rungon ilman erillistä sabluunaa. Valitettavasti jyrsin repi puuta sarven kohdalta ja reunasta irtosi muutamia sälöjä. Päätin pohtia tämän kohdan korjaamista myöhemmin ja jatkoin muiden rungon osien parissa.
Seuraavaksi asetin pohja- ja keskikerroksen tarkasti päällekäin, ja kiinnitin ne toisiinsa neljällä 4x25 ruuvilla. Ruuvin reiät eivät haittaa, sillä ne jäävät täysin piiloon. Menin jälleen alajyrsimelle ja nostin terää sen verran, että laakeri tukeutui keskikerrokseen. Jyrsin tällä tavoin koko pohjakerroksen.
Kun olin saanut kaikki runkokerrokset jyrsittyä, asetin ne päällekäin ja kokeilin niiden painoa. Runko tuntui melko painavalta, joten kävimme punnitsemassa rungot. Yhteensä rungoille kertyi painoa 2,6 kg, joka on melko paljon pelkälle puumateriaalille ilman tallaa ja muita osia. Etsimme Henrin kanssa Internetistä tietoa, mikä on tavallisen Telecasterin keskimääräinen paino. Keskimäärin vastaavat kitarat painavat kolmesta neljään kiloa, joten runko oli suhteellisen painava jo itsestään. Toisaalta jotkin Gibsonin mallit ovat painaneet lähes kuusi kiloa, minkä sanotaan olleen todellinen soittajan mitta. Yllättävää oli, ettei keskikerros, joka oli kokonaan lämpökäsiteltyä puuta, ollut juurikaan kevyempi kuin kansi- tai pohjakerros. Päätinkin keventää kitaraa hieman poraamalla keskikerrokseen reikiä 25 mm:n oksaporanterällä. Porasin yhteensä kymmenen reikää, jonka jälkeen punnitsin kitaran uudestaan. Olin saanut vähennettyä painoa vain muutamia kymmeniä grammoja, jos vaa´an lukema näytti oikein.
Seuraavaksi päätin liimata pohja- ja keskikerroksen yhteen. Kaikkien kolmen kerroksen liimaaminen kerralla olisi ollut todella vaikea tehtävä, eikä kahdenkaan levyn tarkka liimaaminen ollut kovin helppoa. Käytin jälleen liimausalustana paksua MDF-levyä, jonka kiinnitin höyläpenkkiin niin, että levystä puolet meni höyläpenkin reunan yli. Tämä helpotti puristimien kiinnitystä. Levitin liiman pohjakerroksen päälle ja kohdistin keskikerroksen tarkasti oikeaan kohtaan. Päätin käyttää puristuksessa levyä, jotta puristuspaine jakautuisi mahdollisimman tasaisesti. Kohdistus onnistui hyvin, mutta heti kun aloin kiinnittää puristimia, keskikerros liukui pois paikaltaan. Yritin muutaman kerran kohdistaa levyä, mutta se liikkui aina jonkin verran. Lopulta päätin kiinnittää levyt toisiinsa aiemmin käyttämilläni ruuveilla. Nyt levyt eivät enää liikkuneet sivusuunnassa, ja sain puristimet asetettua paikalleen. Toivottavasti sain vielä kunnollisen puristuksen aikaan, vaikka liimauksessa kestikin normaalia pidempään.
Seuraavaksi palasin jälleen kansikerroksen lohkeaman pariin. Yritin miettiä, miten lohkeaman saisi korjattua. Samaan aikaan pajalla vieraillut eräs Henri (joka on suorittanut aiemmin samat opinnot) ehdotti, että käyttäisin pyörösahaa kohdan korjauksessa. Pyörösahan käyttäminen vaikutti oikein idealta. Laskin terän riittävän alas ja asetin halkaisuohjaimen lähelle terää niin, että terä ottaisi noin kolmen millimetrin levyisen suikaleen alasarvesta. Asetin rungon pystyy halkaisuohjainta vasten ja sahasin rungosta pienen suikaleen pois. Tämän jälkeen otin aihiosta ylijäänyttä puuta ja säädin terän siten, että saisin sahattua sopivan levyisen uuden suikaleen. Tämä onnistuikin hyvin, joten minun tarvitsi vain hieman viilata sahausjälkeä, jotta saisin aikaan hyvän liimasauman. Levitin liiman saumaan ja asetin puun palan liimaukseen. Oli onni, että lohkeama tuli kansikerroksen alapuolelle. Nyt korjattu kohta tuskin jää näkyviin kovinkaan selvästi. Jos lohkeama olisi tullut kannen puolelle, olisi sen saanut korjattua ehkä voimakkaalla sarven uudelleen muotoilulla, tai reunan pyöristysjyrsinnällä. Onneksi tällä kertaa selvisin hieman helpommalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti