Puukkoprojektin seuraava vaihe oli tupen teko. Aloitin leikkaamalla vuodasta oikean kokoisen palan tuppea varten. Kokonainen vuota on parempi kuin palat, sillä tällöin on mahdollisuus valita venymissuunta ja paras kohta. Leikattu pala tulee mitoittaa siten, että tuppi tulee 1 cm kahvan paksuimman kohdan yli ja 2 cm lestan alapuolelle. Venymissuunnan tulee olla niin, että nahka venyy enemmän poikkisuunnassa tupen saumaan nähden. Tällä tavoin nahka kiristyy kuivuessaan nätisti tupen ympärille.
Kun olin leikannut palasen irti, laitoin sen veteen likoamaan. Nahkaa liuotetaan noin tunnin ajan. Lisäksi veteen voi lisätä hieman saippuaa, jolloin nahka pehmenee vielä paremmin. Nahkan kimmoisuutta voi lisätä myös siten, että liotuksen jälkeen nahkan laittaa pariksi päiväksi pakkaseen, jolloin nahkan sisään imeytynyt vesi laajenee jäätyessään.
Nahkan likoamisen aikana oli hyvin aikaa tehdä ompeluvalmistelut valmiiksi. Tupen ompeluun tarvitaan pikilankaa, kaksi neulaa ja naskali. Osa ryhmästämme on käyttänyt myös tiikerilankaa, joten yleisohjeena voisi varmaan sanoa, että langaksi kelpaa erittäin kestävä ja venymätön lanka, joka on päällystetty esimerkiksi vahalla. Nopealla googlauksella pikilangasta löytyi vähän tietoja mutta löysin Museoviraston sivuilta tiedon, jonka mukaan pikilanka valmistettiin siten että "monisäikeistä pellavalankaa vedettiin pien palaa vasten. Syntyvä
hankauslämpö sulatti pikeä lankaan ja usean vedon jälkeen se kyllästyi
piellä. Langan päät kierrettiin kertauksestaan hieman auki ja niihin
"istutettiin" sian harjas kärjeksi neulan virkaa tekemään. Neulominen
tapahtui pujottamalla lanka vastakkain samasta reiästä. Siksi harjas oli
molemmissa päissä". Tiikerilanka puolestaan on erittäin vahvaa synteettistä punottua lankaa.
Neuloiksi on hyvä valita kaksi eri kokoista parsinneulaa, sillä neulat työnnetään aina samasta reiästä läpi, jolloin toisena työnnettävän neulan on hyvä olla pienempi, jotta se mahtuu paremmin reiästä. Otin kaksi neulaa ja lankarullan hyllystä. Ompelulanka mitoitetaan siten, että se on viisi kertaa puukon pituus. Tässä vaiheessa epäilyksen alkoi herätä, sillä ottamani lanka ei kyllä ollut piki- tai tiikerilankaa, sillä se jousti jonkin verran. Katsoin myös toisten jo valmistuneita puukkoja, ja vain yhdessä oli käytetty samaa lankaa, jota minulla oli nyt saatavilla. Yritin etsiä oikeaa lankaa pajalta mutta ne löytänyt sitä mistään. Nahka oli kuitenkin jo likoamassa, joten minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin käyttää kyseistä lankaa. Myös kaikki naskalit oli tipotiessään, joten valmistin itselleni yhden lyömällä naulan pieneen puunpalaan, jonka jälkeen teroitin ja taivutin naulan.
Aloitimme Jannen kanssa työskentelyn samaan aikaan, sillä hänkin oli samassa työvaiheessa. Ennen ompelua suojasin puukon kahvan kelmulla ja asetin lestan terän suojaksi. Laitoin neulat langan kumpaankin päähän ja tein niihin pienet solmut, jotta lanka ei luiskahtaisi pois neulansilmästä. Ompelu aloitetaan yhden senttimetrin päästä nahkan reunasta. Ensimmäisenä nahkaan tehdään aloitusreikä naskalilla, ja toinen neula työnnetään reiästä läpi. Tämän jälkeen lanka tasataan siten, että sitä on yhtä paljon molemmilla puolilla. Jatkossa molemmat neulat työnnetään jokaisesta reiästä läpi, jolloin ne vaihtavat puolta jokaisella pistolla. Tässä on hyvä olla tarkkana, ettei neulaa työnnä epähuomiossa väärältä puolelta läpi, jolloin lanka kiertyy nahkan reunan yli. Tupen sauma kannattaa tehdä tupen sivuun ja sille puolelle, jolla puukkoa tullaan kantamaan. Päätin tehdä sauman kahvan päästä katsottuna vasemmalle puolelle, sillä aion kantaa puukkoa myös vasemmalla. Koska olen oikeakätinen, kahva on oikein päin, kun puukko otetaan tupesta.
Aloitin ompelun tupen yläpäästä. Käytin apuna pientä puristinta ja kahta rimaa, jolla sain nahkan pidettyä paikoillaan. Kuvassa näkyvä paperi on asetettu suojaksi, sillä märkä nahka imee itseensä kaiken lian. Tein ensimmäisenä tuppeen lenkin. Reikäväli saa olla maksimissaan viisi
millimetriä. Kimmoisa nahka ja venyvä lanka ei ollut paras yhdistelmä,
mutta tällä mentiin. Huomasimme myös pian Jannen kanssa, ettei
tekemillämme naskaleilla tehnyt juuri mitään. Luultavasti naskaliin
olisi pitänyt valita isompi naula ja se olisi pitänyt teroittaa vieläkin
terävämmäksi. Janne alkoikin pohtia, voisiko reiät tehdä
akkuporakoneella pienellä terällä. Tätähän piti kokeilla.
Haimme porakoneen ja kiinnitimme siihen 1,5 mm terän. Kuten arvata saattaa reikien teko oli tällä tavoin todella helppoa ja ompelu alkoi edetä kivuttomasti. Ainoa ongelma oli, että kimmoisa nahka jousti sen verran, että välillä reiän paikka siirtyi hieman suunnitellusta kohdasta. Työn edetessä puristimen paikkaa piti siirtää, mutta pyrin kuitenkin pitämään sen aina mahdollisimman lähellä uusimman reiän kohtaa. Reikiä kannattaa tehdä korkeintaan muutama kerrallaan, sillä nahkaa pitää kiristää koko ajan.
Sauma lähtee kiertymään melko helposti, joten myös sen suoruutta kannattaa tarkkailla koko ajan. Olin mielestäni saanut pidettyä sauman melkolailla linjassa. Kun lähestyin loppua, huomasin, että sauma oli kuitenkin mennyt hieman vinoon ja sauman pää tulisi vähän hassulle kohdalle, jolloin tupen päähän jäisi sormen mentävä aukko. Mitäs nyt sitten? Päätin tehdä jonkinlaisen paniikkiratkaisun ja ryhdyin ompelemaan niin, että lanka meni reunan yli, jonka jälkeen se tuli läpi eri reiästä. Tällä tavoin sain siirrettyä sauman paikkaa ja kurottua reiän umpeen. Ei tämä kyllä kovin siisti ratkaisu ollut. Ehkä viisaampaa olisi vain ollut viedä saumaa muutaman piston verran sivuun ilman, että lanka olisi mennyt nahkan reunan yli. Lopuksi palasin vielä muutaman piston takaisin päin, ja tein lopetuskohtaan solmut.
Ompelun jälkeen kokeilin vielä tehdä kuviointia tupen pintaan painamalla nahkaan kuvioita neulan tylpällä päällä. Jossain vaiheessa tuppi oli imenyt itseensä tummaa väriä, vaikka paperi oli suojana. En tiedä sitten, onko suojana olleesta tulostinpaperista irronnut jotain ainetta, mikä olisi värjännyt tuppea. Toisaalta myös porakoneen kahva on saattanut olla sen verran likainen, että tuppi otti väriä käsieni kautta. Meinasin myös lopuksi leikata ylimääräisen nahkan pois, mutta päätin kuitenkin jättää sen paikalleen vielä, jos se vaikuttaa jollain tavoin sauman kiristymiseen. Huomasin myös, että nahka venyi yllättävän paljon liottuaan, joten vähempikin määrä nahkaa olisi riittänyt. Nyt tuppi saisi kuivua muutaman päivän rauhassa.
Kun tuppi oli kuivunut muutaman päivän ajan, leikkasin ylimääräisen nahkan pois ja tein lenkille reiän revoveripihdeillä. Tämän jälkeen levitin vielä puuliiman sauman väliin ja puristin sen kiinni pienien rimojen väliin. Tällä tavoin sauma kovettuu ja sitä voi hioa nauhahiomakoneella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti