Virvelirumpu segmenteistä, osa 7 - Sisäkehän sorvaus

Jos ulkokehän lieriösorvaus oli mittatarkin vaihe tässä projektissa, virvelin sisäosan sorvaaminen on luultavasti vaarallisin työvaihe. Mietin etukäteen, mitä kaikkea minun pitäisi osata huomioida ja varoa ennen sorvauksen aloittamista. Sinänsä tekniikka ja välineet ovat samat kuin ulkokehän sorvauksessakin, mutta nyt käsille on paljon vähemmän tilaa ja ne ovat osaksi pyörivän rummun sisällä. Tässä täytyy olla erittäin varovainen, sillä näkyvyys aihion pohjaan on huono. Lisäksi sorvaus täytyy suorittaa sorvin toiselta puolelta ns. vasenkätisesti.

Jotta pystyisin sorvaamaan aihion sisäpuolelta, ulkopuolen sorvauksessa käyttämäni tukilevy täytyi luonnollisesti poistaa. Itse aihiolla pituutta oli yli 300 mm, jonka lisäksi nelileukaistukka toi pituuteen lisää noin 150 mm. Kara joutuu tässä työvaiheessa melko koville, sillä sen täytyy pystyä pyörittämään lähes puolen metrin pituista kappaletta 900 kierrosta minuutissa. Mitä kauempana kappale on kiinnityspisteestään, sitä enemmän se tärisee. Yritin miettiä, olisiko mahdollista käyttää jotain ulkopuolista tukea, jotta rasitus edes vähän pienenisi. Mielessäni kävi ajatus, että olisin hitsannut huonekaluissa käytettävään teollisuuspyörään jatkovarren putkesta, ja kiinnittänyt sen esimerkiksi talttatuen jalustaan. Tällöin pyörä olisi kannatellut aihiota ja vähentänyt tärinää. Koska kierrokset ovat vähimmilläänkin 900 kierrosta minuutissa, hylkäsin ajatuksen, sillä teollisuuspyöriä tuskin on tehty kestämään noin suuria pyörimisnopeuksia. Pyörä olisi todennäköisesti aiheuttanut paljon kitkaa, kuumentunut ja ehkä jopa polttanut jäljen virvelin ulkopintaan. Toisaalta en voi olla varma, sillä en kokeillut tätä ratkaisua. Tajusin kuitenkin tätä kirjoittaessani, että ainakaan talttatuen kiinnitystä ei olisi voinut hyödyntää, koska olisin tietenkin tarvinnut sitä talttatuelle.

Lähde: http://www.arvo-helat.fi/kauppa/teollisuuspyora-kiintea-kalusteisiin-p-699.html

Päätin siis yrittää sorvata siten, että aihiolla on vain yksi kiinnityspiste. Siirsin sorvia pois seinän vierestä, jotta mahduin itse työskentelemään sillä puolella. Seuraavaksi ryhdyin asettamaan talttatukea paikalleen. Kuinka ollakaan, aiemmin käyttämäni talttatuki ei ylettäisi aihion pohjaan asti. Onneksi koulullamme oli L-kirjaimen muotoinen talttatuki, jonka sain asetettua rummun sisälle siten, että tuen avulla oli mahdollista sorvata virveliosan mittainen matka, joka oli 6,5 tuumaa eli 165,1 mm. Ajatukseni olikin ollut, että sorvaisin ensin virvelin sisäosan, jonka jälkeen katkaisisin virveliosan pois aihiosta ja sorvaisin kulho-osan loppuun. Tässä vaiheessa minua mietitytti, kuinka ihmeessä saisin sorvattua sisäpuolen tasaiseksi, ja ennen kaikkea turvallisesti, sillä talttaa ja käsiä oli hankala saada mahtumaan rummun sisään siten, että työskentely olisi ollut helppoa.

 

Ennen sorvauksen aloittamista oli tärkeää käydä läpi kaikkien osien kiristykset: kara, istukka, johteet, talttatuki. Lisäksi on ehdottoman tärkeää kokeilla kädellä pyörittämällä, ettei aihio hankaa mihinkään osaan ennen koneen käynnistämistä. Olin sorvanut ulkopuolen pienimmillä mahdollisilla kierroksilla (900 r/min) ja nyt päätin kokeilla seuraavaa pyörimisnopeutta. Vaihdoin sorviin yhtä vaihdetta isommat kierrokset ja kokeilin, miten aihio pyörii. Aihio tärisi sen verran paljon, että oli turvallista vaihtaa pienimmät kierrokset takaisin. Kaikki oli valmista, joten visiiri kasvoille, purunpoisto päälle, kohdevalo oikeaan asentoon, sorvi käyntiin ja siirtyminen toiselle puolelle sorvia.

Aloitin työskentelyn rouhintataltalla. Keskityin niin kovasti, että luultavasti en muistanut edes hengittää välillä. Sorvaaminen oli työlästä, sillä talttaa ei uskaltanut painaa puuta vasten oikeastaan yhtään. Lisäksi sorvausasento oli melko epäergonominen, sillä minun täytyi seistä toisella puolella kuin mistä sorvaus tapahtui. Jouduin siis työskentelemään hieman etukumarassa kädet ojennettuna. Aihio oli jonkin verran epäkesko, ja sen pyöriessä näyttikin, että taltta irrottaa lastuja ilmasta. Koko ajan mieleni olisi tehnyt siirtää talttatukea lähemmäs pintaa ja toisaalta painaa taltalla hieman enemmän. Kuitenkin heti, jos yritin irroittaa isompaa lastua, taltta oli vaarassa "haukata". Muutaman kerran taltta hieman haukkasikin puuta. Sain kuitenkin pidettyä taltan hyvin hallinnassa ja haukkaamisesta lähtenyt ääni oli pahempi kuin itse tulos. 

Sitten tapahtui jotain. Alkoi kuulua hankaava ääni ja huomasin aihion pyörivän johteita vasten. Otin rauhallisesti taltan pois rummun sisältä ja kiersin nopeasti sorvin toiselle puolelle sammuttamaan konetta. Moottorin pysähdyttyä aloin tarkastella aihiota. Aihio lepäsi johteiden päällä, mutta se näytti silti ehjältä. Ilmeisesti liimaus ei ollut ainakaan pettänyt. Seuraavaksi tarkastin nelileukaistukan kiinnityksen ja huomasin, että se oli päässyt löystymään hieman. Irroitin aihion istukasta ja kävin sen vielä huolella läpi ja tarkastin liimasaumat ja muut mahdolliset vauriot. Ainoa pieni vaurio oli tullut virveliosan päähän, sillä se oli pudottuaan hangannut talttatuen jalustaa vasten. Jälki on kuitenkin korjattavissa. 

Nelileukaistukan leuat olivat siis päässeet löystymään. En ollut tässä vaiheessa ehtinyt sorvata kuin arviolta 15 minuuttia. Mietin syitä leukojen aukeamiseen ja jäin miettimään, olinko muistanut kiristää osat sen jälkeen kun olin kokeillut isompia kierroksia. Luultavasti en. Ainakaan minulla ei ollut varmaa muistikuvaa asiasta. Ja koska aihio oli tärissyt siinä vaiheessa sen verran enemmän, uskon sen vaikuttaneet ainakin osaksi leukojen löystymiseen, jotka taas aukesivat lisää sorvauksen aikana. Toinen syy saattoi olla itse kiinnityspalassa. Pala oli työstetty sahaamalla ja höyläämällä lankusta, joten kahdella sivulla oli päätypuuta, johon leuat eivät tarttuneet yhtä hyvin. 

Tässä vaiheessa koko projekti tuntui melkoiselta iisakinkirkolta, sillä tuntui että vastoinkäymisiä ja ylimääräisiä työvaiheita ilmaantui yksi toisensa jälkeen. Olinko sitten valinnut omaan taitotasooni liian vaativan työn vai suunnitellut sen huonosti. En tiedä. Lievästi sanottuna ketutus oli valtava.

Pohdimme yhdessä opettajamme Keimon kanssa mahdollisia ratkaisuja jatkon kannalta. Youtubessa on videoita, joissa sisäpuoli ja ulkopuoli jyrsitään käsikäyttöisellä yläjyrsimellä. Tämä ratkaisu vaatisi tosin erilliset jigit sisä- ja ulkopuolelle, joiden rakentaminen veisi taas lisää aikaa. Toisaalta lopputulos olisi todennäköisesti mittatarkempi kuin sorvaamalla. Tässä muutama video sekä ulko- että sisäpuolen jyrsimisestä.

Ulkopuolen jyrsintä:

 

 

Sisäpuolen jyrsintä:

Luultavasti jos joskus vielä rakennan rumpuja, tulen ehdottomasti valmistamaan vastaanvanlaiset jigit. Totesimme kuitenkin, että tässä vaiheessa järkevintä olisi sahata virveliosa erilleen kulho-osasta näiden välisen liimasauman kohdalta. Tämän jälkeen voisin sorvata kulhon loppuun. Virvelille minun täytyisi tehdä uusi pohja liimalevystä. Pohjaan voisi tällöin kiinnittää lautasistukan puuruuveilla, sillä ruuvinrei´illä ei ole merkitystä, koska pohja katkaistaan sauman kohdalta sorvauksen valmistuttua. On itse asiassa aika huvittavaa, että koko projekti lähti paisumaan siitä syystä, että halusin hyödyntää myös sorvausaihion pohjan, jonka vuoksi lisäsin muutaman segmenttikerroksen lisää, jotta saisin loppuosasta kulhon. Tämä ajatus ei lähtenyt niinkään materiaalin säästämisestä vaan siitä, että "siinähän se tulee samalla vaivalla". Nyt käytäntö on opettanut, että fysiikan lakeja vastaan on turha taistella, ja että jokaisella työstökoneella on rajoituksensa. Toiset sanovat, että asiat voi tehdä helposti tai vaikeasti, ja itse olen tällä kertaa valinnut vaikeamman tavan.