Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, rummun sorvaus ei onnistunut yhtenä aihiona, vaan se piti nyt sahata kahteen osaan ja sorvata kumpikin erikseen. Tämä johtui siis siitä, että nelileukaistukan kiinnitys petti ja aihio tipahti puusorvin johteiden päälle.
Päätin nyt jatkaa kulho-osan parissa, sillä en ollut ehtinyt tehdä liimalevyä valmiiksi virveliä varten. Kiinnitin aihion jälleen sorviin, jotta se olisi helpompi sahata. Lukitsin karan ja ryhdyin sahaamaan selkäsahalla varovasti liimasaumaa pitkin. Sahasin aina vähän kerrallaan, jonka jälkeen pyöräytin karaa ja lukitsin sen uuteen asentoon. Tällä tavoin sain pidettyä sahan paremmin linjassa, eikä terä myöskään jumittunut puun sisään. Kun sain virveliosan irroitettua sahaamalla, pääsin sorvaamaan kulhon sisäosaa.
Yritin toki sahata niin tarkasti kuin mahdollista, mutta selkäsahalla on mahdotonta saada aikaiseksi sellaista jälkeä, että pinnan pystyisi liimaamaan suoraan. Kulhossa ei tietenkään ollut mitään liimattavaa, mutta valmistelin tässä vaiheessa virveliosan toisen päädyn pinnan liimauskuntoon höyläämällä sen erittäin varovasti oikohöylässä.
Sitten jälleen kulhon pariin. Kiinnitin kulhon nelileukaistukalla kiinni sorvin karaan. Taas kerran jämäkkä kiristys ennen työskentelyn aloittamista. Nyt pystyin käyttämään suurempaa kierrosnopeutta, sillä aihion pituudesta puuttui virvelin syvyyden verran (6,5" eli 165,1 mm). Asetin talttatuen korkeuden noin puoleen väliin aihiota ja säädin talttatuen niin lähelle segmenttejä kuin mahdollista. Koska sorvin karan pyörimisliike on vastapäivään, minun täytyi jälleen siirtyä sorvin toiselle puolelle. Pystyin tällöin myös näkemään paremmin. Segmenttisorvaus poikkeaa taso- ja ontelosorvauksesta siinä, että talttatuki on eri asennossa. Tasosorvauksessa talttatuki asetetaan sorvattavan tason suuntaisesti, mikä tässä oli tarpeetonta, sillä kulhon keskiosaa ei tarvinnut sorvata tietenkään lainkaan. Kulho oli myös niin syvä, että talttatuen asettaminen sen sisään pohjan suuntaisesti oli mahdotonta, sillä jalusta ottaisi kiinni kulhon reunaan. Kuvassa näkyvä talttatuki ei olisi mahtunut missään tapauksessa, mutta minulla olisi ollut mahdollista käyttää pienempää talttatukea. Koska sorvattavaa puuainesta on ainoastaan reunassa, poikittain reunaan nähden oleva talttatuki (kuten tasosorvauksessa) olisi vaikuttanut siten, että olisin joutunut työskentelemään ainoastaan taltan toisella kulmalla. Tässä on kuitenkin suuri vaara siihen, että taltta pyörähtää kädestä, koska pyörimisliikkeestä aiheutuva voima taltan toista kulmaa kohtaan pyrkii vääntämään taltan sorvaajan kädestä. Toisin sanoen ainoa mahdollinen tapa oli asettaa talttatuki kuvan tavoin, jolloin sorvaustekniikka vastaa lieriösorvausta.
Vielä viimeiset kiinnitysten tarkistukset ja purunpoiston luukun avaus ennen sorvausta. Visiiri kasvoille, kone käyntiin ja rouhintataltta käteen. Aluksi minun täytyi taas edetä varovasti, jotta taltta ei haukkaisi. Minulla ei ollut kulholle mitään erityistä profiilia mielessä, vaan päätin tehdä sellaisen mikä omaa silmääni sattuisi sillä hetkellä miellyttämään. Toki olin hahmottellut muotoa hieman siinä vaiheessa, kun tein segmenttikerroksia. Kuitenkaan mitään minimi- tai maksimimittoja minulla ei ollut. Jouduin sorvaamaan sisäpuolelta yllättävän paljon puuta pois, jotta sain segmenttikerrosten kulmat poistettua ja sisäpinnan tasoitettua. Kulhossa oli neljä kerrosta, joiden halkaisija pienentyi pohjaa kohta. Segmenttikerrosten halkaisijan olisi pitänyt kaventua vähemmän, jos olisin halunnut reunasta paksumman. Jatkoin sorvaamista ja tätä mukaa kulhon reuna oheni ja oheni.
Työskentelin välillä rouhintataltan lisäksi viistotaltalla, jonka avulla yritin saada pinnasta tasaisen. Kuljetin talttaa kulhon pohjasta laitaa kohti, ja jostain syystä aina ulkoreunan lähellä tapahtui jotain. Sorvauksesta lähtevä ääni koveni ja tuntui siltä, että taltta alkoi "hyppiä enemmän". Pysäytin koneen ja tarkastelin tilannetta. Taltta oli tehnyt ikään kuin kierteet reunaan. Vaikka kuinka varovasti yritin sorvata, resonoiva ääni kuului joka kerta ja lopputulos oli aina sama. Lisäksi parin segmentin välisissä pystysaumoissa oli repeämisjälkiä. Viimein kulhon reunan paksuus oli enää n. 5 mm, jolloin en enää uskaltanut sorvata, vaan päätin lopettaa sorvaamisen. Olin muutoin oikein tyytyväinen lopputulokseen mutta edelleen kulhon yläreunassa oli pienet urat. Päätin viimeistellä reunan hiomalla.
Yritin miettiä, mikä oli aiheuttanut kierteiden syntymisen. Ehkä kulho alkoi täristä sen vuoksi enemmän, mitä kauemmas sorvauspiste meni kiinnityspisteestä. Toisaalta koko ajan ohentunut reuna vaikutti varmasti siihen, että tärinä voimistui. Lisäksi ensimmäisen ja toisen kerroksen välinen liimasauma oli yhdestä kohtaa epäonnistunut, sillä siihen oli jäänyt pieni rako. Tuosta raosta näkyy itse asiassa läpi valoa vasten katsottuna, joten olen miettinyt sen kittaamista värittömällä puukitillä. Tässä vaiheessa se olisi todennäköisesti vielä mahdollista, sillä en ole hionut kulhoa kummaltakaan puolelta. Minulla ei ole kuitenkaan mitään kokemusta puukiteistä, joten on varmasti viisainta kokeilla kitin peittävyyttä johonkin toiseen kappaleeseen ensin. Tässä vielä lopputulos ennen viimeistelyhiontoja:
